Sukupolvi toisensa perään kyselee itseltään ja ympäröivältä maailmalta elämän tarkoitusta. Vaihtoehtoisesti osalla ihmisistä on suunnaton tarve saada sormenjälkensä historiaan – olla merkityksellinen, saada aikaan. Harva tavallinen tallaaja alkaa näissä yhteyksissä pohtia, miten tarkoitus- tai merkityksellisyys-sanat määritellään tai onko kyseessä etiikan, filosofian tai psykologian kysymyksenasettelu. Tavallisen arjen vyöryessä välillä aggressiivisesti päälle ja välillä silitellessä samettisesti ei ehkä ole tarvetta selittää pohdintojensa tieteellistä näkökulmaa. Se jätettäköön tutkijoille.
Väittäisin, että olemassaolon tai tarkoituksen mysteeri vaivaa meitä lähes jokaista, sukupolvesta toiseen. Varsinkin nyt kun ympäröivä maailma tuntuu seonneen lopullisesti sotien, ilmastonmuutoksen, vastakkainasettelun, luonnonkatastrofien ja muiden kauheuksien seurauksena. Ihmismieli tuntuu vajonneen väkivaltaiseen ”Minä ja minun oikeuteni -mantraan”, jossa armoa ei lopulta saa kukaan.
Elämän merkitystä, olemassaolon oikeutusta ja elämän raadollisuutta pohtiessa ajattelen itse, että mitään järisyttävän suurta ei tarvitse elämässä tehdä. Meille jokaiselle on annettu mahdollisuus. Mahdollisuus muuttaa maailmaa. Tehdä siitä ihan pikkuisen parempi tänään kuin eilen. Se riittää!
Ei tarvitse tappaa itseään uraputkessa, ei saada nimeänsä aikakirjoihin eikä myöskään hautautua unholaan. Ei tarvitse pystyä tai osata ratkaista maailman konflikteja. Niitä ratkotaan Akaata isommilla foorumeilla.
Ajattelen, että suurinta mitä voimme täällä Akaassa tänään tehdä, on nähdä ihmiset lähellämme tässä ja nyt. Huolehtia perheistämme, läheisistämme ja niistä, jotka meille on ympärillemme annettu. Nähdä!
Nähdä se pieni koululainen, joka pelokkaana koittaa päästä pyöränsä kanssa suojatien yli. Vanhus, jonka rollaattoria on raskas työntää kaupan ovista sisään. Perheenäiti, joka uupuneena arjen pyörittämiseen kaipaisi juttuseuraa tai raparperipiirakan. Koululainen, joka ei selviä fysiikan tehtävistään ilman apua, jota kotoa ei saa. Nuori, jota masentaa eikä tulevaisuudentoivoa näy. Taloudellisessa kurimuksessa kamppaileva, joka laskee riittävätkö rahat ruokaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Paras mahdollinen elämän merkitys olisi huolehtia niistä ihmisistä ja ympäristöistä, jotka meillä on lähellämme.
Jokainen arkemme tavallinen valinta joko tuhoaa tai suojelee ihmisiä ja maailmaa ympärillämme. Merkitys elämälle syntyy valinnoistamme ja siitä, että voimme muuttaa maailmaa pikkuisen palan paremmaksi ihan joka päivä. Voimme huolehtia, rakastaa ja armahtaa. Kierrättää, suojella ja toimia kestävästi. Lakata ylikuluttamasta.
Joka kerta kun kuulen siunaustilaisuudessa vainajaa kuvailtavan sanomalla hänen olleen ihminen, joka huolehti, välitti ja rakasti, ajattelen, että hän on elämällään muuttanut maailmaa palan paremmaksi. Hänen elämänsä on ollut merkityksellinen!
Tehdään mekin elämämme merkityksellisiksi! Avataan silmät ja kääritään hihat. Jumala kulkekoon kanssamme.
Kukka Salmiovirta
Kirjoittaja on akaalainen pappi
