– Tämä on ihan paras harrastus, hehkuttavat Hannele Kettunen ja Pekka Soponen kuin yhdestä suusta.
Pariskunta harrastaa moottoripyöräilyä yhdessä ja erikseen. Pekan harrastus alkoi jo nuorena miehenä vuonna 1976 kevytmoottoripyörällä. Siitä siirryttiin vähitellen järeämpiin pyöriin. Nykyisen Victory-merkkisen pyöränsä mies hankki tämän pyöräilykauden alussa.
Aikoinaan hän harrasti motocrossia ja jäärata-ajoa, mutta nyttemmin katu- ja matkapyöräily ovat vieneet voiton.
Kolme Euroopan-reissuakin on tullut tehtyä. Niistä ehkä ikimuistoisin oli matka Italiaan Monzaan F1-kisoja katsomaan.
– Kun ajoimme Alppien yli, satoi lunta. Ilahduimme, kun se vaihtui vesisateeksi, vaikka sade ei muuten ole pyöräillessä tervetullut asia. Kun laskeuduimme Alpeilta Italiaan, siellä oli 27 astetta lämmintä, Pekka Soponen muistelee.
Hannelen kanssa tehtiin reissu Saksaan niin, että puoliso oli pyörän kyydissä.
– Silloin päätin, että seuraavalla reissulla ajan itse. Vuotta myöhemmin vuonna 2009 ostin pyörän itselleni 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi, Hannele hymyilee.
Hän on sitä ikäluokkaa, että oikeus ajaa moottoripyörää tuli autoajokortin mukana, joten korttia ei tarvinnut erikseen suorittaa vaan riitti, kun opetteli ajamaan.
Vapauden huumaa
Hannele halusi itselleen klassikkopyörän, ja päätös Harley Davidsonin ostamisesta syntyi siltä seisomalta, kun hän kokeili miltä sen päällä tuntuu istua. Päätökseen vaikutti myös se, että Harrikka säilyttää arvonsa hyvin, jos sen haluaa myöhemmin myydä.
– Tämä on vajaa 900-kuutioinen eli pienin mahdollinen Harrikka. Tämä on ensimmäinen ja ainoa pyöräni, ja kilometrejä on tullut nyt vajaat 25 000.
Pekka taas halusi vähän erilaisen pyörän. Victory on sekin amerikkalainen merkki, mutta pyörää on valmistettu vasta vuodesta 1998 lähtien.
– Tämä on eka custom-pyöräni. Tässä ajoasento on pystympi kuin perinteisessä pyörässä.
Mies esittelee ylpeänä 1730-kuutioisen pyörän takarengasta, joka on normaalia leveämpi.
Mutta pyörä kuin pyörä, tärkeintä on ajamisen ihanuus.
– Pyörän selässä ei voi miettiä mitään muuta, vaan on keskityttävä ajamiseen. Siinä häipyvät mielestä kaikki stressaavat ajatukset. Kypärästä huolimatta tuntee tuulen, ja maisemien vaihtelu on hienoa, Hannele kuvailee.
Pekka arvostaa pyörän tuomaa vapautta ja kuinka sen selässä saa olla ihan omassa yksinäisyydessään.
Sosiaalinen harrastus
Siinä missä puoliso arvostaa moottoripyöräilyssä sen yksityistä luonnetta, Hannelelle harrastuksella on vahva sosiaalinen merkitys. Hän on saanut lukuisia uusia ystäviä ulkomaita myöten.
Pyöräilykauden ulkopuolella ystäviin pidetään yhteyttä Facebookin kautta. Kesäkaudella sovitaan yhteisiä ajoreissuja, joissa välillä pysähdytään kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Pekkaa ei enää telttailu innosta, mutta Hannele on hurahtanut niin sanottuihin ralleihin. Ne ovat tapahtumia, joihin motoristit kerääntyvät leirimeiningissä tapamaan toisiaan, kuuntelemaan musiikkia ja pitämään hauskaa.
– Vaikka jotkut motoristit voivat näyttää hurjilta mustissa vaatteissaan ja parroissaan, niin rettelöinti ei kuulu tähän hommaan, eikä tapahtumissa ole yleensä järjestyshäiriöitä. Päin vastoin motoristit auttavat toinen toisiaan, Hannele huomauttaa.
Vauhtia maltilla
Pariskunnalle ei ole sattunut pyöräillessä onnettomuuksia eikä pahoja vaaratilanteita. Toki muutamia äkkijarrutuksia ja nopeita reagointeja on vaadittu, kun autoilija ei ole huomannut moottoripyöräilijää.
Hyvät ajovarusteet ja maltti vauhdin kanssa ovatkin olennaisia turvallisuuden kannalta.
Pyörät eivät ole myöskään jättäneet tien päälle paitsi Pekalla joskus takavuosina, kun käytössä oli iäkkäämpiä pyöriä.
Toijalassa lasitusliike Lasi-Duoa pitävälle yrittäjäpariskunnalle ei ole tälle kesälle vielä erityisiä pyöräilysuunnitelmia. Usein päivän päätteeksi he lähtevät ajelemaan kotoaan Valkeakoskelta, ja viikonloppuisin tehdään pidempiä reissuja.
