Viime elokuussa ilmestyi tamperelaisen opon ja tietokirjailijan Liisa Huhdan kirja ”Uupuneet nuoret pärjääjät”. Kirjassaan Huhta etsii syitä siihen, miksi lukiolaiset ovat niin uupuneita, ja antaa myös vinkkejä vanhemmille.
Huhta ei tarjoa yhtä ratkaisua kaikille vaan kehottaa vanhempia kannustamaan lapsiaan yksilöllisesti. Toista tulisi kannustaa sitkeyteen, toista taas rennompaan otteeseen. Joku tarvitsee olkapäätä.
Kirjassa esitetään monia syitä uupumiselle, ja yksi niistä on työelämän suorituskeskeisyyden valuminen kouluun ja harrastuksiin. Sama suorituskeskeisyys on myös osa vanhemmuutta, ja sekin on osasyy nuorten uupumiseen.
Vika ei siis ole vain yhteiskunnassa vaan myös meissä vanhemmissa. Vanhemmille tärkeintä on lapsen onnellisuus, mutta ei se tietenkään haittaisi, jos lapsesta tulisi sekä huippuviulisti että aivokirurgi. Ainakin on pakko yrittää.
Pyrkiminen tähän alkaa jo vauvana. Vanhempi, jonka lapsi oppii viimeisenä kävelemään, jättää mielessään hyvästit lapsen urheilu-uralle. Jos lapsi taas ei osaa jo taaperona leikkiä porukassa, voi lapsen cv:stä jo ruksata pois hyvät tiimityöskentelytaidot.
Kun on aika siirtyä päiväkotiin ja sieltä kouluun, alkaa shoppailu. Vanhemmat aloittavat jo hyvissä ajoin virkamiesten painostamisen, jotta lapsi pääsee parhaaseen päiväkotiin tai kouluun. Aina parempi jos kyseessä on erityispäiväkoti, niin lapsi pääsee jo varhain kehittämään taitojaan ohjatusti. Ja parasta olisi, jos saisi valita lapselleen sopivat luokkakaverit.
Harrastuksia pitää olla monta, koska milloinkaan ei voi tietää, minkä alan huippu lapsesta kasvaa. Kimi Räikkösen vanhemmat vaikuttavat kovin tavallisilta, joten voihan minunkin geeneistäni putkahtaa maailmanmestari.
Jo pikkukoululaisilla menee harrastuksiin viikossa monta iltaa, joten vanhempien on syytä seurata myös harrastusten laatua. Palautteenanto sekä lapselle että häntä ohjaavalle vapaaehtoiselle aikuiselle on tärkeä osa harrastamista, jotta mitään mahdollisuuksia ei menetetä.
Myös koulua on tärkeää kontrolloida. Jos opettajan antama arviointi ei miellytä, kannattaa ottaa heti yhteyttä kouluun. Ei ole yhdentekevää, onko seiskaluokan todistuksessa liikunnasta kasi vai ysi, kun lapsi on harrastanut jalkapalloakin 4-vuotiaasta!
Lapsen tulevaisuuden kannalta on myös tärkeää, että viitosluokkalaisen sanakokeessa on pisteet laskettu oikein. Nimittäin niin se on, että suurin osa ylioppilaista on kirjoittanut pelkkiä laudatureita ja marssii yliopistoon punaista mattoa pitkin. Sillä, mitä tapahtui viitosluokalla, voi olla iso merkitys.
Hyvät kaikenikäisten lasten vanhemmat, lukekaa Liisa Huhdan kirja ajatuksella. Usein lapset sanovat ”joo”, koska haluavat olla mieliksi vanhemmilleen, ja näin suorituspaineet kasvavat hiljalleen. Lapsi oppii, että elämässä pitää tehdä enemmän ja paremmin. Aikuisen pitää olla se, joka ymmärtää, onko kaikki se puuttuminen, painostaminen ja touhuaminen loppujen lopuksi lapsen etu vai tärkeää vain vanhemmalle itselleen.
Erika Löövi
Kirjoittaja on kahden nuoren äiti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
