Ensimmäiset partiolippukunta Toijalan Eräveikkojen välittämät joulupukit lähtivät Toijalan kaduille muistikuvien mukaan noin vuonna 1933. Tänä vuonna ovia kolkutellaan siis erittäin kovalla kokemuksella. Alkuvaiheen pukit näyttivät hyvin erilaisilta kuin tänä päivänä. Pukin varustukseen kuului esimerkiksi väärin päin käännetty turkki, rautalangasta muotonsa saanut pellavaparta ja punaisella ja mustalla värjätty naama.
Pukkipalvelun ensimmäisten vuosien varaukset lienee hoidettu tapettitehtaan konttorin kautta. Talvisodan jälkeen joulupukkipalvelun johtoon tuli Veijo Nieminen. Tässä vaiheessa palvelua alettiin myös markkinoida lehti-ilmoituksilla. Pekka Arola astui pukkipalvelun hoitajaksi vuonna 1957. Silloin tapahtui myös suuri kehitysaskel, kun Arola valmisti edelleen käytössä olevan varaustaulun.
– Taulusysteemissä jokainen pukki on yhtenä rivinä ja sitten kellonajat ovat sarakkeina. Systeeminä on se, että ennen kuin välttämättä edes nimiä laitetaan taululle, suunnitellaan yhdelle riville tietylle suunnalle kaupunkia menevät keikat. Pyritään välttämään sitä, että tulisi hirveän pitkiä siirtymisiä, 40 vuotta pukkipalvelussa mukana ollut Paavo Helenius kertoo.
Aikaa paikasta toiseen siirtymiseen varataan viisi minuuttia. Kun pukkipalvelu aloitti, pukit joutuivat silloin tällöin kommelluksiin lainattujen hevosten kanssa. Monenlaisia muitakin liikkumismuotoja on ehditty käyttää. Osa pukeista on ollut jalkamiehiä, osa vaihtoi paikkaa pyörällä ja osa mopolla. Nykyisin kaikki liikkuvat autoilla.
Pukkipalvelun pukit käyttivät vielä 1990-luvun alussa pellavapartoja, joiden runko oli rautalankaa. Viiksien kiinnittämistä varten vedettiin teippi huuleen.
– Siihen laitettiin sitten liimalla viikset, liima ihan poltti kasvoja. Maskissa kesti puolisen tuntia. Punaista ja mustaa väriä vedettiin naamaan, maskeeraajatkin piti olla, Pekka Arolan tytär Hannele Aronen kertoo.
Varaustaulu pääsi kotiin
Vuonna 1998 pukkipalvelun varausten hoitaminen siirtyi Paavo Heleniuksen ja Sari Lajusuon hoitoon. Varaustaulu oli heillä 20 vuotta. Neljä vuotta sitten se palasi kotiin.
– Nyt se on taas meillä. Koko minun lapsuuteni tuo taulu on ollut meillä. Ei joulua ole ilman pukkipalvelua. Välillä olen käynyt taulua muualla katsomassa, kun se ei ollut isällä, Hannele Aronen kertoo.
Jossain vaiheessa taulun sisältämien tietojen siirtoa Exceliin harkittiin, mutta silloin todettiin, että taulumuodossa tiedot pukeista ja heidän kohteistaan ovat havainnollisesti ja helposti nähtävillä.
– Sen jälkeen, kun taulu tuli meille, on listat kyllä kirjoitettu Excelillä ja tulostettu sieltä. Nykyään listat kirjoitetaan puhtaaksi jo hyvissä ajoin ja ne menevät tiedoksi pukeille, Helenius selventää.
Yksi syy siihen, miksi pukit saavat nykyään listansa tietoon entistä aiemmin, on valmistautuminen aattoiltaan. Kohteet pitää ehtiä käymään tiedustelemassa päivänvalossa.
– Pakko ne on käydä etukäteen katsomassa, että eivät sitten pimeässä eksy. Toijalassa Otsontien rivitalot ovat yksi hankalimmista kohteista, vaikka sielläkin on opastus parantunut. Haja-asutusalueille tulleet teiden nimet ja talojen numerot ovat helpottaneet suunnistamista huomattavasti, Lajusuo kertoo.
Listat suunnitellaan siitä lähtökohdasta, miten pitkään kukin ehtii aattona pukin töitä tehdä. Ero menneiden vuosikymmenten toimintaan on suuri.
– Ennen vanhaan Arolan Pekka myi minkä ehti ja teki listat, Matti Holkerin vastuulla oli sitten raapia pukit jostain kasaan, Helenius kertoo.
Aronen muistelee pukkien listojen olleen myös pitkiä. Töitä saatettiin paiskoa iltakymmeneen saakka.
Tänä vuonna pukkipalvelu lähettää matkaan noin 15 pukkia. Parhaimpina vuosina pukkeja on ollut parikymmentä. Koronavuodet vaikuttivat pukkien määrään merkittävästi.
– Jouluna 2020 meitä oli neljä tai viisi, kierrettiin ihan muutama paikka ja oltiin niissäkin ulkona, Helenius kertoo.
Viime vuonna pukkeja oli liikkeellä jo enemmän. Joka vuosi pukit lähtevät liikkeelle niin kutsutusta katakombista eli partiolippukunnan tiloista seurakuntatalon alakerrasta. Lippukunnan pukkivarusteet säilytetään siellä ja myös pukeutuminen tapahtuu pääasiassa siellä.
– Katakombiin pukit myös palaavat kierroksensa tehtyään ja tuovat rahat. Pukin hinnan saa asiakas edelleen määritellä, mutta keskihinta on noin 50 euroa, Helenius ja Lajusuo kertovat.
Pukkipalvelu toimii yhä käteisellä rahalla. Korttimaksupäätteitä on mietitty, mutta kun pukkeja on 15, pitäisi päätteitäkin olla yhtä monta.
Naisia ei pukkipalvelussa pukkeina ole. Yhtenä jouluna sitäkin kokeiltiin, mutta palaute ei kannustanut jatkamaan. Viime vuosina pukkien hankinnassa on tehty yhteistyötä Lions Clubin ja Toijalan Seudun Reservinupseerien kanssa. Tänä vuonna mukana ei ole yhtään Lions-pukkia, reservinupseereita on kolme. Heleniuksen mukaan nuorempia lippukunnan jäseniä on nykyisin hieman vaikeampi rekrytoida mukaan toimintaan eivätkä pienempien lasten vanhemmat halua olla aattona poissa kotoa.
– Ilahtuneena kuitenkin huomasin, että taas oli pari uutta pukkia tullut lippukunnan jäsenistä mukaan tälle vuodelle. Se on myös luonnekysymys, jos on hirveän ujo ja hiljainen niin pukiksikaan ei tule hakeuduttua, Helenius arvelee.
Kolmannen sukupolven asiakkaita
Hannele Aronen kertoo monien pukkipalvelusta pukin tilaavien asiakkaiden olevan hänelle tuttuja jo niiltä ajoilta, jolloin hän kiersi aattona isänsä mukana tonttuna. Nykyisin nuo asiakkaat tilaavat pukin lapsenlapsilleen.
– Tämä menee sukupolvelta toiselle. Paavo on käynyt myös monessa paikassa, jossa nuorimmat osallistujat ovat 50-vuotiaita, Lajusuo jatkaa.
– Muutamissa samoissa suvuissa olen käynyt melkein sen 40 vuotta, jonka olen ollut mukana. Siellä mennään myös jo lapsenlapsissa ja joulunvieton paikka on voinut vaihtua, Helenius jatkaa.
