Muutamia vuosia sitten olin vaatekutsuilla, joilla kerrottiin, millaisia eroja halvoilla ja kalliilla vaatteilla on. En ensiksi meinannut tajuta, miksi pitäisi ostaa kalliita vaatteita, vaikka kaupoista saisi niitä halvemmallakin.
Sitten esittelyssä päästiin kohtaan, jossa kerrottiin kyseisen brändin vaatteiden alkuperät. Esittely avarsi silmiäni sille, kuinka vastuullisesti ja eettisesti vaatteita voidaankaan valmistaa.
Useilla kuluttajilla hinta on edelleen ykköstekijä ostopäätöstä tehdessä. Pikamuodissa laadun ja kestävyyden ylläpitämiseen ei ole enää resursseja, kun vaatteita tarjotaan nopealla syklillä kuluttajille. Lähes yksikään vaatteiden valmistaja ei suostu kertomaan vaatteen matkaa materiaalista ompeluvaiheeseen. Tällöin kuluttajan on vaikea saada tietoa siitä, onko tuote valmistettu vastuullisesti ja laadukkaista materiaaleista vaiko nopeasti sutaistu massatuotannon seassa.
Nora Nattari kertoi opinnäytetyössään (Seinäjoen ammattikorkeakoulu syksy 2020), että vaikka useat tekstiilialan yritykset ovat parantaneet toimintatapojaan eettisemmäksi ja ekologisemmaksi, on pikamuoti kuitenkin edelleen yhä vaatealan isoin ongelma-alue. Halvalla tuotettu pikamuoti toteutetaan maissa, joissa sosiaalista ja ekologista vastuuta ei ole koettu tärkeäksi.
Uskon, että jokainen tiedostaa, ettei ole sama, ostaako 10 euron vaiko 40 euron collegehousut. Valitettavasti on totta, että useat ostavat 10 euron collegehousut, vaikka 40 euron collegehousut ovat laadukkaampia ja eettisemmin valmistettuja.
Useasti käy niin, että 10 euron collegehousuja voi joutua ostamaan useat kankaan mennessä huonoksi, kun taas 40 euron collegehousuja ei tarvitsisi ostaa kuin muutamat viidessä vuodessa.
Mielestäni vaatteiden valmistajien tulisi ilmoittaa vaatteissa kankaan alkuperä esimerkiksi puuvillapellolta ompeluvaiheeseen. Myös vaateteollisuudessa työskenteleville tulisi antaa palkankorotusta iästä tai sukupuolesta riippumatta.
Tiia Heinonen
Toijalan yhteiskoulu, 8A
