Akaa on saanut oman temmeltävän persun. 178 äänen turvin valtuustossa istuvan Risto Kajannon viimeaikaisien edesottamuksien perässä ei tahdo enää pysyä. Demokratian rattaat pyörivät Kajannon mielestä liian hitaasti. Ja sekin näyttää rassaavan, että demokratiassa enemmistön tekee päätöksiä, harvoin vähemmistö.
Kun Akaan valtuuston enemmistö päättää peruskorjata koulun uuden rakentamisen sijaan, koulu korjataan – meni syteen tai saveen. Kyseistä päätöstä edelsi monivaiheinen valmistelu, jolloin asiaan olisi voinut vaikuttaa. Asiassa olisi voinut etsiä myös yhteistyötä toisenlaisen enemmistön saavuttamiseksi. Toisaalta sekin on tässä taloudellisessa tilanteessa merkittävä asia, että peruskorjaten säästetään.
Valtuusto voi myös aina tehdä vääriä päätöksiä. Sekin on osa demokratiaa. Akaan valtuusto päätti jopa kaksi kertaa, että Kylmäkosken kirjasto siirretään entiseen kunnantaloon. Eipä siirretty, eikä kukaan ole perään huudellut. Valtuuston yli käveltiin, mutta se ei näytä ketään kaihertavan.
Perussuomalaiset jakaantuvat eduskunnasta valtuustoihin karkeasti ottaen kolmeen leiriin. On niitä, jotka toimivat asioihin keskittyen, konsensusta hakien ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuen. Sitten on niitä, jotka eivät tapetista erotu, mutta asiat hoituvat. Kolmannen ryhmän muodostavat puolueen temmeltäjät, joille luottamushenkilön asema on liian ahdas. Nyt näyttää pahasti siltä, että temmeltäjistä kärsii koko puolue, mikäli Timo Soinin uunituoretta kirjaa on uskominen.
Temmeltävät ampuvat kaikkea liikkuvaa. Välillä tuntuu olevan väliä värilläkin. Ja rumaa jälkeä syntyy – ja otsikoita. Mieleen tulee väkisinkin J.L. Runebergin runo Sven Tuuvasta: jos muitten kans en mennä saa, kai yksin mennä saan. Monta asiaa osaava Risto Kajanto teki onnistuneen ja asioihin pureutuneen vaalikampanjan. Moni odotti, että hänestä kuoriutuisi oivaltava sosiaalipoliitikko. Toisin kuitenkin näyttää käyvän. Hän on saanut koheltamisellaan muut vaikenemaan, jopa oman puolueen johdon. Valitettavasti.
Sosiaalisessa mediassa saa toki ampua kaikkea liikkuvaa, mutta pitää myös olla valmis saamaan palautetta. Turpiin näyttää tulevan. Kunnallispoliitikko on julkinen toimija kaikkialla, joten ei ole se ja sama, mitä suustaan päästää tai kirjoittaa. Totuudessa kannattaisi myös pysyä, sillä muuten voi joutua nahkurin orsille, ennemmin tai myöhemmin. Kaikki eivät ymmärrä sitä, että somessa keskustelu mukamas olisi kevyttä leukailua. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja valtuutettu voi harvoin ”heittää läppää”.
Valtuustotyöskentely, niin kuin kaikkien luottamustoiminen hoitaminen, vaatii opettelua. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei vaikka saisi mennessään sisään kuinka paljon ääniä hyvänsä. Valtuustossa ääniä on vain yksi, ja valitettavaa on, jos se yhteen jääkin.
Akaan valtuusto ei ole hollitupakaan, vaikka kokoomuksesta välillä vessassa ilman lupaa juostaankin. Valtuusto myöntää eron jäsenelleen, mutta syyksi tuskin riittää tyytymättömyys tai pitkästyminen. Kunniaksi Risto Kajannolle olisi, jos hän vielä kerran miettisi. 178 äänen turvin on mahdollisuus rakentaa merkittävä luottamusasemakin, persunkin, vieläkin.
Kommentointi on suljettu.