Elämme kaikki päätöksen tekemisen aikaa. Minne mennä opiskelemaan? Varatako perheloma loppusyksyksi? Edistääkö rakennusprojektia sovitun aikataulun vaiko ehdottoman budjettikurin ehdoilla?
Päätöksen tekeminen on eittämättä yksi avaintekijöistä onnellisuuteen. Oli päätöksestä aiheutunut seuraus sitten toivottu tai enemmänkin opettava, on se vienyt meitä taas askeleen eteenpäin ja antanut avaimia seuraavien päätösten tekemiseen. Päätöksiä tekemällä hommat etenevät.
Päätöshetki on aina risteys. Hyvin harva tarkoituksella valitsee haastavamman reitin, joten voimme todeta, että emme näin ollen tee myöskään vääriä päätöksiä. On vain parhaan kykymme mukaan tehtyjä päätöksiä, joista aiheutuu seuraus. Päätökset tehdään käytettävissä olevien tietojen ja päätösresurssien puitteissa, ja vasta tulevaisuus näyttää, minne päätös meidät vie.
En tarkoita, ettei päätöksillä ole väliä. Päätökset tulee aina tehdä parhaan kykymme mukaisesti, ja niiden tueksi pitää hankkia riittävä määrä tietoa. Päätöstilanteeseen ei saa kumminkaan jäädä jumittamaan kuin Buridanin aasin ansaan. Tässä surullisessa tapauksessa aasi ei osannut valita kahden toinen toistaan herkullisemman heinäpaalin välillä ja kuoli nälkään.
Suuri osa päätöksistämme johtaa toivottuun lopputulokseen huolimatta siitä, mitä päätimme. Valintaa loistavan tai hemmetin hyvän toimintamallin välillä on tyhmää ylianalysoida. Vaihtoehdoista paremman tunnistamiseen menisi eittämättä paljon enemmän resursseja, kuin olisi parhaassakaan tapauksessa voitettavissa täydellisen seurauksen toteutuessa.
Itse usein noudatan tykistön oppeja päätöksenteossa. Lasketaan tehokkaasti riittävällä tarkkuudella ammukselle lentorata. Ammutaan kerran ja katsotaan, mihin osuttiin. Korjataan tähtäystä toteutuneen pohjalta, ja näin osumme tarkasti maaliin. Päätöksen pohjana käytetyt laskelmat tulee olla nopeita ja riittävän hyviä, jotta osutaan hehtaarille, ja näin saamme arvokasta lisätietoa korjauspäätöksien tekemiseksi.
Moni peruskoulun tai toisen asteen koulun päättänyt pähkäilee parhaillaan, mihin opiskelupaikkaan hakisi tai minkä saavutettavissa olevista opinahjoista valitsisi. Päätös on tärkeä, mutta todennäköisesti mikä tahansa ratkaisu mahdollistaa onnellisen tulevaisuuden. Pääasia on, että tekee päätöksen, innostuu, uskoo päätökseensä ja menee eteenpäin. Jos päätöksestä aiheutunut seuraus ei miellytä, niin sitten pitää tehdä korjaava päätös uuden opitun tiedon valossa ja innostua uudestaan. Näin se homma toimii!
Itse olin kesällä 1999 tuoreena ylioppilaana Lapinleimulla kesätöissä, kun kuulin, että pääsykokeisiin osallistuminen on palkallinen vapaapäivä. Tein päätöksen mennä kokeilemaan onneani, vaikka suunnitelmani oli pitää välivuosi ennen armeijaa. Nopea päätökseni toikin minulle opiskelupaikan, ja sillä tiellä olen edelleen. Olisiko elämäni erilaista, jos olisinkin tuolloin päättänyt olla osallistumatta pääsykokeisiin? Ehkä olisi, ehkä ei. Tämä päätös ja sen jälkeen satoja muita päätöksiä on tehty, ja näiden seurauksena olen minä tässä ja nyt. Monesti on tullut valittua kiertoteitä, ja välillä ehkä on osunut oikeaankin.
Kokemukseni mukaan ripeä, kokemukseen ja tunteeseen nojautuva, oikea-aikainen päätös on monesti johtanut parempaan lopputulokseen kuin tarkkaan harkiten ja liikaa varmistellen tehty päätös. Toisinaan päätöksen tekemisen valmisteluun hukattuna aikana toimintaympäristö ehtii muuttumaan, ja näin koko päätös menettää merkityksensä. Juna meni jo.
Toivon koronakesään kaikille paljon päätöksiä. Lopetetaan turha varmistelu ja mennään rohkeasti eteenpäin!
Jari Rantanen
Kirjoittaja on perheenisä Viialasta
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
