Minulla on meidän mummoja ikävä, totesi poikani tässä yhtenä päivänä. No niin minullakin, vastasin.
Kumpaakaan mummoa emme ole nähneet maaliskuun jälkeen. Myös mummoilla on meitä ikävä. Kumpikaan mummo ei osaa käyttää tietokonetta, eikä kumpikaan ole enää siinä kunnossa, että sitä oppisivatkaan.
Puhelimessa mummot ihmettelevät, miksi emme käy heitä palvelutaloissa katsomassa. Siinä sitten selitämme, että me emme saa tulla, sillä käyntimme olisi vaarallinen heille itselleen ja muille talon asukkaille. Ihan ensimmäisellä yrittämällä ei tämä sanoma heille perille mene – että lapsi ja lapsenlapsiko ovat hengenvaarallisia pöpötartuttajia?!
Jotkut ikäihmiset ovat sanoneet, että he ovat kuin lukkojen takana. He eivät pääse ilman apua ulos, harrastetoimintaa ei ole eikä kukaan käy vieraana. Jos hoitaja käy, niin hänenkin kasvonsa ovat peitettynä.
Ei ihme, että uhmakkaiden ja kiukkuisten ja toisaalta väsyneiden ja tylsistyneiden mummojen ja vaarien määrä lisääntyy. Jokainen meistä voisi laittaa tuon kuukausien eristyksen ja toimettomuuden omalle kohdalleen. Itse kullakin meistä mieli tylsistyisi ja fyysinen kunto romahtaisi. Uutiset kertovat, että tautitapaukset vähenevät, joten ei ihme, jos usko tapaamisrajoitusten tarpeellisuuteen on koetuksella.
Paljon on keskusteltu korona-aikaisen elämän inhimillisestä puolesta. Monella kotoaan pois muuttaneella ikäihmisellä puoliso on ollut usein vierellä, jopa päivittäin. Nyt puolisot on erotettu toisistaan. Voimme vain arvata, kuinka moni mummoista ja vaareista siirtyy tuonpuoleiseen ilman, että enää puolisoaan tai jälkikasvuaan näkevät.
Asialla on toinenkin puoli. Mitä jos korona pääsisikin leviämään ikäihmisten keskuudessa? Tästä on julkisuuteen levinnyt surullisia esimerkkejä, kun palvelutalojen asukkaista on iso osa sairastunut ja kuollut. Siihen ei huonolla onnella tarvita kuin yksi virusta tartuttava hoitaja tai vierailija. Ei ihme, että suojainten ja vierailujen kanssa ollaan tarkkana. Jos yksikössä yksikin sairastuu, niin pahimmassa tapauksessa muutkin yksikön asukkaat suljetaan kahdeksi viikoksi huoneisiinsa karanteeniin. Tämän vuoksi ohjeita kannattaa noudattaa tarkasti, eikä kannata onneaan koitella.
Palvelutalot ovat kehittämässä keinoja, joilla asukkaat voisivat tavata omaisiaan. Sosiaali- ja terveysministeriökin on ohjeistanut, että palvelutalojen tulisi kehittää turvallisia tapoja läheisten tapaamiseen esimerkiksi ulkona tai lasiseinäisessä kopissa. Parempi tämäkin kuin ei tapaamisia ollenkaan, vaikka halaaminen tai koskettaminen ei olekaan sallittua. Mummon ja vaarin turvallisuus on kuitenkin varmistettu, ja mielialaakin saadaan näin parannettua.
Toivotaan, että tähän pirulaiseen saadaan nopeasti rokote ja sitä odotellessa meille kaikille turvalliset keinot tavata läheisiämme iästä riippumatta. Kesä ja aurinko toivottavasti auttavat tässäkin asiassa.
Eija Kariluoma
Kirjoittaja on entinen kunnan ja nykyinen valtion virkanainen
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Kommentointi on suljettu.