Ihmisolento ollessaan hengissä on tunnetusti mineraaleja ja orgaanisia yhdisteitä. Samaa ihminen on hengen heitettyään, maan tomua ja ravinteita vaikkapa hautansa kukille.
Harmaissa aivosoluissa lymyävä kyky ajatella ja tuntea, muistaa ja juonitella erottaa meidät kukista ja elukoista – mutta hyvässä vai pahassa? Tietoisuus saa ihmisen toimimaan typerästi, mikä on kyllä melkoinen paradoksi. Itsestään tietoinen olento voisi myös välttää itsekeskeisyyden. Sen sijaan annamme mielihalujemme ja mielemme kuljettaa, ja tyydymme matkustajan rooliin. Usein vielä tyytymättömänä.
Maallistuminen lisääntyy, eikä kyse ole valitettavasti vain siitä, että erotaan kirkosta. Kyse on siitä, että tavarasta tulee taivas ja materiasta jumala.
Ihminen on muutamassa tuhannessa vuodessa siirtynyt keräilijä-metsästäjästä keräilijämetsästäjäksi! Keräämme mammonaa ja metsästämme löytöjä ja klikkauksia. Endorfiini purskahtaa aivoissa. Ykkösasia on saada: rahaa, tavaraa, ihailua, litteämpi vatsa. Mieli ei jätä rauhaan. Aina herää uusi tarve. Mutta eihän maallinen voi täyttää henkistä köyhyyttä.
Sieluparkamme näivettyvät henkisyyden puutteeseen.
Sielu? Ihmisen sieraimiin puhalletaan pyhä elämän henki, ja sitten kiskaisemme ensimmäisen kerran keuhkomme täyteen. Hengitys on hengissä olemista. Synnymme valosta päivänvaloon. Jumaluudesta on tietenkin vaikeaa puhua. Se ylittää kaiken käsityksemme. Jumala on, eikä ole kiinnostunut ihmisten määrittelyistä.
Kristinuskossa jaotellaan Isä, Poika ja Pyhä henki. Joogan maailmassa jumaluus on peri-aate. Vaikka kaikkein kirkkainta valoa. Sattumalta tiede puhuu alkuräjähdyksestä, valtavasta energiapurkauksesta. Meissä kaikissa on maailmankaikkeuden kaikkein kirkkainta valoa, noin säteen verran. Sielu.
Jotta sisäinen valonsäde voi loistaa, pitää lakata kuuntelemasta niitä, jotka ovat kehitelleet pyhistä opetuksista oppijärjestelmät ja uskonnot. Pitää vetäytyä ja tarkastella Pyhiä Opetuksia sydämessään. Uskon, että Jumalan löytää vain kokemalla, sydämensä pohjasta. Itsekeskeiset ihmiset ovat sotkeutuneet uskontoihin, kirkkokuntiin, oppiriitoihin, moralismiin, oikeaoppisuuteen ja harhaoppisuuteen. Onko röyhkeämpää, kuin väitellä jumalan olemuksesta?
Jeesus Nasaretilainen on suuri opettaja, niin oli myös sri Gautama Buddha. Maan päällä heistä loisti kirkas jumalallinen valo. Siksi heihin yhä turvaudutaan, heiltä pyydetään ohjeita. Opetus oli sama: käänny kohti Jumalaa, niin kärsimys hellittää.
Henkisyyttä voi lisätä elämäänsä onneksi vähitellen. Harva pystyy saman tien sulkemaan läppärin ja avaamaan taivaskanavan.
Rukous on puhetta, meditaatio on kuuntelua. Henkisyys on alkuun tylsää, mutta kirkkaus lisääntyy. Joogi on itselleen sekä luja että lempeä. Jos osaa nähdä sydämellään ja hengittää maailmankaikkeuden värähtelyn rytmissä, tulee Jumalan koskettamaksi, edes hetkittäin. Näkee kirkkaammin.
Anna valosi loistaa. Pidä tauko haluamisesta. Vedä henkeä!
Lasse Majuri
Kirjoittaja on akaalainen arkkitehti, jossa pitää majaa pieni moralisti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
