Kerran balettikoulun eteisessä yksi tuttu äiti esitteli minut ystävälleen sanoen, että tämä Erika on sitten upea ihminen, koska hän osaa laiskotella ja maata sohvalla. Ai että hävetti! Kaikista taidoistani tuttava päätti esitellä juuri laiskuuteni. Hän tehosti sitä kertomalla, että itse ei pystyisi moiseen, koska aina löytyy joku yläkaappi, jota hän alkaa siivota.
Lienee selvää, että meillä yläkaappeja ei voi avata ilman että ne vyöryvät syliin, mutta sohvassa on kyllä pyllyni kokoinen painauma. Jos sohva kutsuu minua, kuulen sen kutsun kirkkaana. Oleminen on hyvin helppoa, eivätkä minua vaivaa pihahommat, tiskit tai pyykit. Kun on pakko tehdä, teen sen nopeasti ja siirryn sitten sohvan armaaseen syleilyyn ajattelemaan, lukemaan tai katsomaan leffoja.
Yhteiskunnassamme ihaillaan tehokkuutta, ja lehdet pursuavat kiireisen ihmisen ruokaohjeita ja tehotreenejä. Työelämässä kannustetaan jatkuvaan opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Näitä vaatimuksia toteuttavan kiireisen ihmisen avuksi on luotu erilaisia meditaatio- ja mindfulness-harjoituksia. Perhearkea elävät vanhemmat tarvitsevat apua siihen, että osaavat rauhoittaa elämää ja hiljentää oman päänsä kaaosta. Tarpeellisia taitoja, mutta 80-luvulla mummulan tapetin kukkasia laskeneelle ei mikään uusi juttu.
Lapsuudessani isä kävi ruokatunnilla kotona syömässä. Kahvit juotuaan hän oikaisi sohvalle ja otti 20 minuutin tirsat. Sitten hän palasi tehtaalle ja tuli kotiin viideltä. Joskus projektit töissä valvottivat tai yöllä saatettiin tehtaalta soittaa, muuten elämä kulki tuttua rataa. Vietimme aikaa perheenä, mutta vanhemmat eivät olleet meidän lasten ideapankkeja ja huvikeskuksia. Muistan monia pitkiä kesäisiä päiviä, joina istuskelin pihassa seuraten muurahaisten polkuja uppoutuneena ajatuksiini.
Elämä ei ole suoritus tai lista tekemättömiä asioita. Arjessa on joskus vaikea olla läsnä, mutta ei pidä luoda itselleen painetta suorittaa koko ajan jotain. Oleminen ja ajattelu ovat haastavaa, mutta ne ovat tapa kohdata itsensä ja muut. Kun pysähtyy olemaan itsensä kanssa, kuulee sellaisia haaveita, mitkä ovat unohtuneet tai kohtaa asioita, jotka on halunnut unohtaa.
Pysähtyneenä hetkenä voi salaa katsella puolisoaan ja muistaa, miksi aikanaan rakastuikaan juuri häneen. Tyhjä hetki voi olla luovuuden lähde tai ainakin mahdollisuus aivoille ratkaista mieltä painavat haasteet. Eikä sen hetken tarvitse olla pitkä, parin minuutin tuijotus ulos teekupin ääressä voi riittää.
Minä rakastan teatteria, musiikkia, kirjoja ja lehtiä. Raahaudun lenkille tai lyöttäydyn ystäväni seuraan sienimetsään. Osaan pitää kodistani ja lapsistani huolta, ja suhtaudun työhöni kunnianhimoisesti ja vastuullisesti, mutta en anna niiden täyttää koko elämääni. Ymmärrän, että liikunta on hyväksi minulle ja tunnen itseni riittävän hyvin, jotta tiedän että tarvitsen ympärilleni ihmisiä. Ja siinähän se itse asiassa on, tasapainoisen elämän resepti! Ja tämä kaikki sisältää luvan olla myös laiska.
Suosittelen.
Erika Löövi
Kirjoittaja on 80-luvun koululainen, laiskamato ja kauppatieteiden maisteri
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Lue myös: ”Vaikka oma lapsi ei koskaan stipendiä saisikaan, ei muuten saa 95 prosenttia muidenkaan lapsista”
