Trokkulapiiri on nyt jo yli 40 vuotta vanha piiri, ja porukka vakiintunut. Uusia kutojia kaivattaisiin kovasti mukaan. Kutomistaitokaan ei ole ihan välttämätöntä, sillä nämä rautaiset kutoja-ammattilaiset lupaavat auttaa. Monelle piiriläiselle on jo lapsena kotona opetettu kudontataidot. Lankoja ostetaan aina lisää myyjäisistä saaduilla rahoilla. Joskus lankoja saadaan myös lahjoituksena.
– Tämä talo valmistui 1980, ja todennäköisesti heti sen jälkeen on alkanut erilaiset piirit, Marja Karhu kertoo Kylmäkosken seurakuntatalon ja trokkulapiirin taustaa.
Karhu on Akaan seurakunnan kanttori ja aktiivinen monessa muussakin seurakunnan työssä. Trokkulakerhoa hän on luotsannut nyt muutaman vuoden ajan. Karhu on taidokas kutoja myös itse.
– Täällä on niin vapautunut mieliala kaikilla. Kaikki puhuvat. Ollaan niin kuin sukulaisia, vaikka ei ollakaan. Tai me nyt ollaan sukua, koska hän on minun tyttäreni, Enni Kuisma kertoo.
Hänen vieressään istuu tytär Taina Kuisma. Piiriin voi tulla myös oman kutimensa kanssa, tai ilman, ihan vain tarinaa iskemään. Piirissä ei siis ole ollenkaan välttämätöntä kutoa tai neuloa yhtään mitään, vaan voi vain nauttia seurasta ja keskustella toisten kanssa.
– Pääasiassa teemme myyjäisiä varten. Jos joku ei pääse ostoksille myyjäisiin, niin minuun voi ottaa yhteyttä. Kyllä näitä myydään läpi vuoden eri tilaisuuksissa, Karhu kertoo.
– Meillä on laskiaisena täällä perhetapahtuma, jolloin tuotteet ovat myös esillä, Karhu lisää.
Trokkula- sana tulee ruotsin kielen sanasta tråckla eli harsia kokoon. Piirissä muistellaan sitä, mistä ihmeestä trokkula-sana kantautui seurakunnan kudontapiirin nimeksi.
– Tuliko se Heinosen Eevalta, Karhu muistelee.
– Kerran viikossa kokoonnumme ja vaihdamme ajatuksia, ja samalla neulotaan, Taina Kuisma kertoo. Taina Kuismalle puikoilla tekeminen on neulomista.
