”Ei tätä kestä oma mielenterveys eikä takataskukaan” – Yli kymppitonnin yllätyslasku oli ravintola Kruuna & Klaavan viimeinen niitti, mutta muistoksi jäi mahtava yhteisöllisyys

Toijalassa ravintola ja yökerho Kruuna & Klaavaa marraskuusta 2019 pyörittänyt Restaurantanen Oy on haettu konkurssiin, kertoo yrittäjä ja toimitusjohtaja Tiia Rantanen. Hän pitää paikkaa auki tämän viikon sunnuntaihin saakka.

– Toki olemme tienneet, että eletään kädestä suuhun, mutta maksut ovat kuitenkin rullanneet eläkevakuutuksen ja verottajan suuntaan ihan nätisti. Nyt tuli konkurssiuhkainen maksuvaatimus, jossa oli seitsemän päivää aikaa.

Yrityksellä oli maksusuunnitelma, mutta Tiia arvelee, että verottaja näki tarpeelliseksi varmistaa jotenkin, että maksut tulevat jatkossakin.

– Jos maanantaina saa laskun käteen, ja perjantaihin mennessä pitäisi hoitaa 12 tonnia, niin ei ihan pysty. Siitä tuli itselle sellainen olo, että minä en jaksa enää tapella tätä vastaan. Se on vääjäämättä edessä jossain vaiheessa, eikä tätä kestä oma mielenterveys eikä takataskukaan, baaritiskiin nojaava Tiia sanoo.

Aviomies Jani Rantanen istuu vieressä.

– Kun tänne tultiin, emme me ylitsevuotavan suuria kuvitelleet. Mutta ei sitä loputtomiin voi tekohengittää.

Jani ei ole ollut yrityksen palkkalistoilla, mutta hän on tehnyt KK:ssa monipuolisesti hommia kesät talvet mahdollisuuksien mukaan. Janin päivätyö on viime vuoden toukokuusta ollut Hämeenlinnan kaupungin elinkeinoyhtiössä Linnan Kehityksessä.

Sähkölasku nousi tonnista kahdeksaan

Kruuna & Klaavan yrittäjät ovat vaihtuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana useamman kerran. Rantaset ehtivät pyörittää paikkaa vain neljä kuukautta ennen kuin koronapandemia valtasi maailman. Puskuri puuttui.

– Se oli paha juttu, koska tämä on jo ennen meitä profiloitunut yökerhotoimintaan. Meilläkin oli ajatuksena tehdä pääasiassa yökerhoa ja tapahtumia, mutta korona-aikana aukiolorajoitukset ja pitkät kiinniolot söivät sen, Tiia toteaa.

Toisaalta hampurilaisannoksiin nojaava ruokapuoli alkoi nousta.

– Ruokahomma oli korona-ajan pelastus, mutta se on kokonaisuutena pienemmällä katteella pyörivää kuin oluen myynti. Hattu pois päästä niiden edessä, jotka ruoan myynnillä pärjäävät. Kovaa duunia, Jani sanoo.

Tiian mukaan koronan jäljet näkyivät yritysten varovaisempina pikkujouluvarauksina vielä viime syksynä. Sitten olikin edessä sähkön hinnan jyrkkä nousu.

– Tämä on vanha talo, jossa on aika paljon neliöitä, ja kaikki toimii sähköllä. Talvella on pakko laittaa lisäpattereita. Jos edellisenä talvena puhuttiin tonnin sähkölaskusta kuussa ja nyt se oli kahdeksan tonnia, niin siinä saa aika monta kaljaa ja burgeria myydä. Pahimmillaan meillä oli 12-kertainen sähkölasku edellisvuoteen verrattuna.

Hiljaisimpina talvikuukausina viikon myynnistä meni Tiian mukaan jopa puolet sähköenergiaan ja sähkön siirtoon.

– Tietenkin teimme kaiken mahdollisen, että saisimme sähkönkulutusta pienemmäksi, ja saimmekin, mutta oli se aika karua. Keväällä alkoi mietityttää, että näitä sähkölaskuja maksetaan vielä kauan.

Myös raaka-ainekustannukset ovat Tiian mukaan nousseet joissain tuotteissa 40 prosenttia siitä, mitä ne olivat neljä vuotta sitten

– Kaikkea ei voi lyödä asiakkaiden hintoihin niin, että 15 euron burgeri onkin nyt 20 euroa. Lonkerotölkki maksoi 1,80, ja nyt se on 2,60. Tämä vähentää koko ajan viivan alle jäävää summaa.

Myös aika monen esiintyjän hinnat nousivat Janin mukaan niin, että jos ennen koronaa sai 4000 eurolla bändin, jolla on vähän nimeä, oli hinta koronan jälkeen 7000 euroa.

– Minä ymmärrän sen, että on oltu kaksi vuotta työttömänä, kun oma työ on kielletty, mutta emmehän mekään ole pystyneet täydellä höökällä pyörittämään. En tiedä, mistä se maksukyky olisi tullut.

”Ei omaa elämää voi laittaa lihoiksi”

Neljän vuoden aikana Tiiasta tuntui monesti, ettei järkevää vaihetta tule ollenkaan. Tällä hetkellä Jani toivoo, että muilla vieteri kestää.

– Luulen, että jos nyt pikkujoulukausi sakkaa, niin ravintolapuolella voivat vaikeudet korostua. Vaikka kesä on ollut hyvä, niin yllättävän paljon on ollut vaikeuksia eri puolilla Suomea.

Eläminen on kallistunut myös asiakkailla.

– Totta kai ensimmäinen, mistä perheissä aletaan säästää, on ravintolapalvelut ja viihde. Eikä opiskelijoilla ja nuorilla ole yhtään sen helpompaa, Tiia sanoo.

Hänen rahansa ovat menneet ravintolan pyörittämiseen.

– Ei tästä ole itselle tänä vuonna mitään käteen jäänyt. Sekin pitää ymmärtää, ettei sitä voi määrättömästi tehdä.

Kaikki säästöt on käytetty ja Janin mukaan enemmänkin.

– Siinä kohtaa, kun se alkaa vaikuttaa omaan normaaliin elämään, pitää ruveta tekemän hajurakoa. Ei omaa elämäänsä voi laittaa lihoiksi loputtomiin.

Entä nyt?

– Sen kun tietäisi. Ei tässä ole vielä pystynyt jäsentelemään mitään. Tämä tuli kuitenkin niin nopeasti eteen, Tiia hiljenee.

Hän toivoi voivansa jatkaa vuoden loppuun ja yrittää viedä asiat mahdollisimman nätisti maaliin, ettei mihinkään jäisi velkaa. Tämä ei olisi ollut enää mahdollista.

– Jos tommoinen uhka on päällä, ei ollut reilua jatkaa, kun ei tiedä, mitä pystyy maksamaan ja koska pystyy maksamaan. En halunnut myöskään roikottaa meidän henkilökuntaamme tyhjänpanttina. He ovat tosi hyviä ammattilaisia ja pääsevät varmasti muualle tekemän hommia.

”Täällä on ihan huippunuorisoa”

Tiialle Kruuna & Klaavan ajasta jäi positiivisimpana mieleen koko Toijala.

– Parasta on ollut mieletön yhteishenki yritysten ja kaikkien kesken. Se on voimissaan tosi monessa jutussa. Ja asiakkaat ovat olleet ihan superia. Heistä on tullut myös ystäviä. Lisäksi on saanut tehdä juttuja, joita täällä ei ole ennen tehty.

Janin plussalistan kärjessä ovat Ali Baban herrat ja Leskirouva.

– Heiltä on saatu niin paljon jeesiä. Ja asiakkaista pitää sanoa se, että täällä on kyllä ihan huippunuorisoa. Monessa paikassa motkotetaan junnuista, mutta kun olin toissa kesänä ja talvena täällä enemmän auttamassa ja tutustuin heihin, niin on tosi huippua sakkia.

Huippuina ovat jääneet mieleen myös tämän kesän Toijalan markkinat ja Vasenkätisten Vestivaali.

– Kun sitä väkeä on, niin onhan se siistiä. Mutta jos on kerran kaksi vuoteen isot hässäkät, niin ei se riitä. Niissä on kovat kulutkin, kun on tekniikkaa ja telttaa ja rompetta ja kampetta ja työvoimaa. Kyllä siinä saa euro vaihtaa omistajaa, Jani sanoo.

– Toivottavasti täällä ihmiset käyttävät jatkossakin paikkakunnan palveluja, puhutaan sitten ravintoloista tai muista kivijaloista.