Ilolla tartuin mahdollisuuteen kirjoittaa teille juhannusviikolla siitä, miten edellisiltana hain ajatusta tähän kolumniin sukumökiltämme Sontulasta. Helteinen ilta, peilityyni Jalanti. Katselin kohtaa, jossa metsä loppuu ja taivas alkaa. Teeman mukaisesti pysähdyin.
Tärkeä ja edelleen ajankohtainen keskusteluissa oleva teema on Pride-kuukausi.
Tätä kirjoittaessani on Tampereella edellisenä päivänä vietetty Manse Prideja. Tuhansia ihmisiä oli liikkeellä ylpeydellä ja ilolla, osa omaa elämätapaansa juhlien ja osa sille tukea antaen. Upeaa!
Akaan omia Prideja vietetään 8.7. ”Akaa Pride on koko perheelle suunnattu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien juhla sekä mielenosoitus ihmisoikeuksien puolesta.” Marssin mukana viime vuonna, ja tapahtuma on ollut merkittynä kalenteriini jo pitkään. Yksi asia on viime vuodesta muuttunut. Nyt myös Akaan seurakunta on järjestämässä sateenkaarimessuja niin tänä vuonna kuin tulevaisuudessa. Hienoa. Tällaiseen yhteisöön minä haluan kuulua. Mitä useampi sanoo ääneen, että rakkaus kuuluu kaikille, sitä nopeammin menemme yhdenvertaisina eteenpäin ja parempaan suuntaan! ”Huomasitko? On myrsky vaiennut, mut himmene ei sateenkari.”
Akaan seurakunnan strategiaa on kirkastettu kevään aikana. Strategia on seurakuntamme suunnitelma, jolla aiomme päästä haluttuun päämääräämme. Strategia sisältää myös konkreettisia tekoja siitä, mitä kohti haluamme kulkea. Kaikki pohjaa myös kirkon yhteisiin arvoihin, joita ovat usko, toivo, rakkaus.
Tiekartassamme Akaassa meillä on ovet avoinna kaikille. Haluamme olla turvallinen yhteisö, joka toimii kaikkien ihmisarvon toteutumiseksi ja puramme vastakkainasetteluja niin omassa yhteisössämme, kaupungissamme kuin maailmassamme. Strategiassa tunnistamme ja tunnustamme Jumalan valtakunnan myös oman yhteisömme ulkopuolella.
On tärkeää, että myös me seurakuntavaltuutetut sitoudumme omassa roolissamme näihin askelmerkkeihin ja arvoihin. Pidetään myös omat ovemme sepposen selällään. Voimme oppia paljon.
Palatkaamme toiseen ajankohtaiseen teemaan, juhannukseen. Se on meille suomalaisille valon juhlaa. Harva, itseni mukaan lukien, muistaa, että se on myös kirkollinen juhlapäivä. Johannes Kastajan kerrotaan syntyneen puoli vuotta ennen Jeesusta. Tiedon mukaan hän kastoi ihmisiä Jordan-virrassa ja söi ravinnokseen heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä ja syntien anteeksiantamista. Ehkä Johanneskin olisi kulkenut kamelinkarvavaatteissaan prideissa?
Toiset meistä uskovat Johannes Kastajaan, toiset kirkon olemassaoloon, ja haluavat tukea sen kestävyyttä. Moni on lähtenyt, ja ovi on ikävä kyllä käynyt vain toiseen suuntaan.
Kirjailija Tove Jansson kasvoi uskonnollisessa kodissa. Vaikka hän teki usein taustaansa pesäeroa, sanotaan, että monessa kirjassaan lapsuuden opetukset tulivat silti epäsuorasti esiin. Muumipeikon juhannusrunon säe kiteyttää juhannuksen aikaa:
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Tämän myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää juhannusta!
Anni Määttä
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
