Hiljattain silmiini on osunut kaksi lasten harrastamiseen liittyvää juttua. Toisessa oli kyse nuorten jääkiekkopelissä tapahtuneesta rasistisesta huutelusta, johon pelin toimihenkilöt eivät olleet pyynnöistä huolimatta puuttuneet. Tämän seurauksena toinen joukkue oli poistunut pukukoppiin ja jääkiekkoliitto määräsi seuralle sakon pelin keskeyttämisestä. Liitto ei ole suostunut kuulemaan todistajia tai perumaan sakkoa.
Toinen uutinen koski lasten jalkapallopeleihin pesiytynyttä ilmiötä, jossa vanhemmat puuttuvat kentän laidalta ikävästi nuorten tuomarinalkujen toimintaan.
Aiheet eivät ole minulle vieraita, sillä olen seisonut jalkapallokentän laidalla yli kymmenen vuotta sekä vanhempana että joukkueenjohtajana. Aikanaan niiden muutamien vanhempien huutelu keskittyi lähinnä ohjeiden antamiseen ja joskus tuomareille osoitettuihin kommentteihin. Valmentajat korostivat aina, että ohjeita kentälle antaa vain valmentaja ja kaikenlainen vanhempien puuttuminen pelin kulkuun vain häiritsee pelureita.
Välillä esiintyi rasistista puhetta, mutta ainakin meidän joukkueessamme siihen puututtiin. Itse asiassa se ei ole edes vaikeaa. Jos joku ilmoittaa rasistisesta kohtelusta, peli on helppo keskeyttää ja puhutella kummatkin joukkueet. Ei tarvita todisteita eikä syyllisiä, vaan tärkeintä on tehdä selväksi koko porukalle, että tällainen käytös ei ole oikein.
Kun joukkueemme pelurit toimivat nuorempien ikäluokkien pelinohjaajina, joutuivat he välillä koviin paikkoihin vanhempien kanssa. Jotkut pelinohjaajat lopettivat tuomaroinnin siihen paikkaan, toiset yrittivät sitkeästi jatkaa ja laittaa kentän laidalla huutavia vanhempia kuriin. Valitettavasti useimmille pelinohjaajille riitti yksi kesä kuunnella aikuisten kritiikkiä.
Uskomatonta, että pienten lasten peleissä aikuiset suhtautuvat aivan kuin olisi kyse ammattilaisista. Samalla vanhemmat viestivät lapsille, että kyse on jostain paljon vakavammasta kuin leikistä ja liikunnan ilosta. Lisäksi kentän laidalta kuuluvat termit ja haukkumasanat on äkkiä omaksuttu ja otettu käyttöön myös pikkupelureiden kesken.
Kentän laidalla pätevät samat käytössäännöt kuin muuallakin. Vastustaja ja pelin mahdollistavat toimihenkilöt ansaitsevat saman kunnioituksen kuin me kaikki. Jos hermo ei pidä, kävelylenkki pelien aikana on oikein hyvä idea.
Kun joukkueemme valmentajalla alkoi kiehua, hän siirsi vastuun hetkeksi jollekin muulle ja yksinkertaisesti käveli pusikkoon. Liikuttavaa ja tehokasta.
Kilpailuhenkisyys tietysti kuuluu urheiluun, mutta rasismi tai vastustajan haukkuminen ei. Ja kuka oikeasti ajattelee, että 8-vuotiaiden peleissä tuomarointia harjoittelevan 14-vuotiaan nöyryyttäminen ja uhkailu on missään tapauksessa hyväksyttävää?
Ei nuoria tuomareita ole tarpeen valmistella siihen, että aikuiseksi tultuaan he ovat tottuneet tuomareihin kohdistuvaan kiusaamiseen, vaan tällaisen kulttuurin voisi siivota pois myös aikuisten areenoilta. Ihan kaikissa lajeissa.
Erika Löövi
Kirjoittaja on entinen futismutsi ja KTM
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
