Kokoomus sai viime sunnuntaina kansalta valtakirjan laittaa Suomi kuntoon. Ääniä tuli 119 920 kappaletta enemmän kuin vuoden 2019 vaaleissa. Tästä päästään heti ensimmäiseen kysymykseen. Onko neljä vuotta turhan lyhyt aika seurata yhden hallituksen ja varsinkin pääministeripuolueen suunnitelmaa? Hallitusvastuu saattaa herkästi nakertaa puolueen kuin puolueen kannatusta, kun koittaa vaalihuuman jälkeinen arki ja huomataan, että kaikki kauniit lupaukset eivät sitten toteutuneetkaan äänestäjien mielestä riittävän nopeasti ja osa lupauksista paljastuu täysin mahdottomiksi. Olisiko pääministeri Sanna Marinin hallitus päässyt paremmin tavoitteisiinsa, jos vaalikauden pituus olisikin vaikkapa kuusi vuotta? Oman iän karttuessa jokainen saattaa huomata, että neljä vuotta on lyhyt aika. Samalla ne asiat, joita hallitusvastuussa olevien puolueiden tulisi kyetä ohjaamaan ja varsinkin muuttamaan, ovat usein kokoluokaltaan sellaisia, että niihin vaikuttaminen on hyvin pitkäkestoista.
Sanna Marin otti vaalien alla omalle hallitukselleen kunnian sote-uudistuksen viemisestä maaliin. On totta, että uudistus meni maaliinsa Marinin vahtivuorolla, mutta työtä asian eteen on tehty useamman hallituksen aikana. Neljä vuotta sitten umpikujaan ajautunut sote- ja maakuntauudistus kaatoi Juha Sipilän hallituksen, joten tässä vertailussa Marinin hallitus onnistui loistavasti.
Eduskuntavaalit ovat kuitenkin aina kansalaisten mahdollisuus antaa palautetta. Jos tuota palautetta voisi antaa harvemmin kuin neljän vuoden välein, olisi se toinen ongelma. Esimerkiksi kuuden vuoden vaalikausi olisi jo sietämättömän pitkä. Se sopii lähinnä presidentin tehtävään, mutta presidentin tehtävä onkin juuri luoda vakautta ja jatkuvuutta. Hän on Suomen kansan valitsema valtionpäämies, joka johtaa maamme ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö. Hieman arkisempien asioiden kanssa painiville kansanedustajille ja varsinkin heidän äänestäjilleen sopinee paremmin lyhyempi vaalikausi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo toimii hallitustunnustelijana. Hallitusohjelmaneuvotteluiden on tarkoitus alkaa heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Niissä Orpo pyrkii löytämään sen koalition, jonka avulla hän lähtee Suomen asioita luotsaamaan. Orpon keväästä ei tule aivan helppo. Perussuomalaiset tuli vaaleissa toiseksi, ja Sanna Marin paalutti vaalien alla, että SDP ei lähde samaan hallitukseen kuin perussuomalaiset. Keskusta on jo ilmoittanut jäävänsä oppositioon. Vihreille hallitukseen lähtemisen kynnys on korkea, puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo totesi. Annika Saarikon (kesk) vaalien jälkeen lausuma ennustus, jonka mukaan hallituksen muodostaminen tulee olemaan vaikeaa, ellei jokin puolue sitten pakittele sanomisissaan, näyttää pitävän hyvin paikkansa.
Onneksi Suomessa on viljalti kokemusta hankalista hallitusneuvotteluista. Viimeksi hallituksen muodostaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa vuonna 2019, kun eduskuntaan saatiin keskisuuria puolueita. Nyt Kokoomuksella on 48 paikkaa, perussuomalaisilla 46 ja SDP:llä 43. Sitten puolueiden koko tippuu selvästi, kun neljänneksi suurin puolue Keskusta sai 23 paikkaa. Myös pitkään kestävistä hallitusneuvotteluista on kokemusta. Toivotaan kuitenkin, että tällä kertaa hallitusneuvottelut olisivat nopeasti ohi ja uusi koalitio pääsisi käyttämään aikansa tehokkaasti. Onnistuminen arvioidaan sitten neljän vuoden kuluttua.
