Luin hiljattain Hesarista jutun Aaro Airolasta eli muusikosta nimeltä Arppa. Jutussa kerrottiin, että Arppa on saavuttanut suosiota persoonallisella musiikillaan ja keikkailemalla ahkerasti. Nuoret fanittavat, mutta jostain syystä hänen musiikkinsa ei ole päätynyt kaupallisten radioiden soittolistoille.
Juttu Arpasta oli jaettu myös sosiaaliseen mediaan, ja Hesarin oma kommenttikenttä oli auki. Kuten osasin arvata, heti ensimmäisessä lukemassani kommentissa kysyttiin, että kuka tämä nk. muusikko on. Seuraava kommentoija komppasi, että ei ole Arpasta koskaan kuullutkaan.
Arppa kertoi jutussa, että alkoi opiskella itsekseen eri soittimia, kun muutama vuosi sitten kiinnostui biisinteosta. Seuraava kommentoija sitten ilmoittikin, että Arppa kuuluu kulttuurieliittiin (hänen siskoistaan kaksi on näyttelijöitä) ja on päässyt suosioon ilman minkäänlaista lahjakkuutta. Sitten kerrottiin kuinka sietämätöntä Arpan musiikki on.
Riippumatta siitä onko netissä olevissa lehtijutuissa kyse muusikosta, näyttelijästä, poliitikosta tai muusta julkisuuden henkilöstä, kaava menee aina niin, että ensin ihmetellään kuka tämä tyyppi on, ja sitten alkaa armoton arvostelu. Kommentoijat eivät ole kuulleetkaan jutun kohteesta tai lukeneet kyseistä juttua, mutta siitä huolimatta arvosteltavaa riittää. Ja ihan omalla nimellä.
Miehet yleensä säästyvät ulkonäkökommenteilta, mutta naiset ovat kaiken muun lisäksi jatkuvan ulkonäön arvioinnin kohteena. Laulaja Erika Vikman on kertonut saavansa toistuvasti raakaa arvostelua vartalostaan ja pukeutumisestaan, samoin moni naispoliitikko ja muu julkisuuden nainen. Näille naisille kerrotaan jatkuvasti kuinka lihavia, rumia ja ärsyttäviä he ovat.
Yleensä syyksi tällaiselle toiminnalle sanotaan kirjoittajien kateus tai oma paha olo, mutta kyseessä on yksinkertaisesti huono käytös. Suurin osa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, perheenisiä ja -äitejä, nuoria aikuisia ja eläkeläisiä, jotka ovat vieneet kiusaamisen nettiin.
Jostain syystä he nauttivat tällaisesta, tai sitten he eivät ymmärrä tekojensa vaikutuksia. Selitykseksi ei riitä julkinen työ, sillä julkkiksetkin ovat ihmisiä tunteineen ja epävarmuuksineen.
Miten koulukiusaaminen voisi loppua, kun aikuiset tekevät vastaavaa häpeilemättä? Ohjenuoraksi voisi jokainen ottaa vanhan viisauden, että mitä et sanoisi kasvotusten, ei kannata kirjoittaa mihinkään. Ja jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa pysyä hiljaa.
Jos joku julkisuuden henkilö todella ärsyttää, on hyvä idea vain lopettaa häneen liittyvien lehtijuttujen lukeminen ja seuraaminen somessa. Kannattaa pohtia edes muutama minuutti, tarvitseeko aiheesta sanoa yhtään mitään. Yleensä ei, sillä se tuottaa vain pahaa mieltä.
Niin, se Arppa. Hän ei osaa musiikin teoriaa mutta on julkaissut kolme albumillista musiikkia ja soittaa loppuunmyydyille katsomoille. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Sehän on makuasia.
Erika Löövi
Kirjoittaja on kahden nuoren äiti ja KTM
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
