Muistatko vielä Luupuiston, Ruusubaarin ja nuorison istumassa kauppojen ikkunalaudoilla? – Lukijat kertovat nuoruutensa kokoontumispaikoista

Kivisakastin puisto Toijalan keskustassa on ollut myös nuorison kokoontumispaikka. Kuva: Juha Kosonen.

Akaan Seudun verkkolehden kyselyssä pyydettiin vastaajia muistelemaan nuoruutta ja kertomaan, missä Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken nuoret ennen tapasivat kokoontua ja miten aikaa vietettiin?

Vastaajat muistelivat muun muassa muassa Luupuistoksi kutsuttua vanhan kivisakastin puistoa Toijalassa, harrastamista urheilukentällä sekä kokoontumisia kellarilla, Lastumäessä ja Sampolan diskossa. Kylmäkoskelta muistetaan Nuokkari, Ruusubaari, Jalannin uimaranta ja Vekin kauppa.

Nuoriso on kokoontunut Toijalan Sampolaan diskoilemaan.

Pullistelijat mittelivät voimiaan

Näin vastaajat muistelivat nuoruuttaan.

”90-luvulla hengailtiin yleensä Kellarilla, Sampolan diskossa ja kylillä istuskeltiin ikkunalaudoilla tai käveltiin ympyrää. Kesällä saattoi ottaa rennommin Luupuistossa eli Lupiksessa ja joskus urheilukentän korkeushyppypatjoilla. Ei ollut valittamista, kivaa oli ja kaikki tutut paikalla. En muista, että ilkivalta olisi ollut paljon läsnä, joskus kyllä oli nyrkkirysyä ja säännöllisesti pari pullistelijaa mitteli voimiaan. Oli se kivaa aikaa, kun ei tarvinnut olla somessa.”

”Kävin yläasteen 2007–2010 ja vapaa-ajalla oltiin Lastussa eli yläasteen kentällä/kirjastolla sekä Lastun mäessä. Kyllä silloin alkoholia meni.”

”-70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa me vietettiin kavereitten kanssa aikaa urheilukentällä joko luistellen tai katsoen pelejä tai pyöräiltiin ympäri Toijalaa ja katseltiin Matinpuistossa, kun kaverit pelasivat. Järkättiin tukioppilaina nuoremmille toimintaa muun muassa pesistä. Kuljettiin luonnossa ja käytiin ongella. Käytiin musiikkikerhossa ja musaopistossa ja esiintymässä. Laulettiin koulun kuorossa ja sen kanssa oli paljon esiintymisiä.

Oli hienoa, jos oli rahaa ostaa grilliltä ranskalaiset ja kaupasta sipsejä ja kokista, Metsänperältä karkkia. Ja sitten monesti niitä syötiin jonkun kotona ja pelailtiin. Rauhanummen alueella nuorilla oli välillä omat kivat pelijutut, sekä ulkopelejä että lautapelejä ja kaikenlaista yhdessäolemista. Lastumäessä vietettiin välillä aikaa mäessä pulkalla ja suksilla.

Lukioaikana myös paljon aikaa meni koulujutuissa, laskettiin kavereittenkin kanssa yhdessä matikanlaskuja. Kesällä jonkin verran vietettiin aikaa satamassa. Kyllä tekemistä ja menemistä oli koko ajan, äiti välillä toivoi, että oltais enemmän oltu kotona ja oli huolissaan, vaikka ei edes koskaan käyty missään tanssipaikoilla eikä oltu myöhään kylällä eikä diskoissa. Ja suht paljon oli meitä tällaistakin nuorisoa, jotka nuoruuden vietti luonnossa ja musiikin ja liikunnan parissa ja opiskellen, vaikka enemmän näkyvä nuoriso oli kylillä.”

Matinpuiston kentällä järjestettiin monena vuonna Toijala-Lentis. Kun kenttä teki tilaa hyvinvointikeskukselle, siirtyi lentopallotapahtuma Savolan kentälle.

Jännittäviä iltatapahtumia koululla

”Nuoruusvuoteni (syntynyt 1947, Kylmäkoski) vietin 1960-luvun Toijalassa. Isäni rakentamassa rintamamiestalossa elin lapsuuteni ja nuoruuteni suurilapsisen (10 lasta) perheen kolmanneksi nuorimpana vesana. Hietasten kyläyhteisö oli kasvualustani. Sinne oli asettunut asumaan useita lapsiperheitä, ja oli aivan luonnollista, että tämän kyläyhteisön lapset ja nuoret kokoontuivat yhteen. Pelattiin pesäpalloa tai harrastimme muitakin urheilulajeja.

Osa nuorista vietti viikonlopun vapaa-aikaansa vaikkapa Vilpolan tanssilavalla, ujoimmat jatkamalla urheiluharrastustaan Toijalan hyväkuntoisella urheilukentällä. Taisin kuulua näiden ujojen joukkoon. Urheilu oli mieliharrastukseni ja jonkun kauppalan mestaruuden taisin voittaa varsinkin maastojuoksussa ja keihäänheitossa. Kyllä minä muutaman kerran kävin Vilpolassa. Varmaankin liian harvoin, koska en vieläkään ole oppinut kunnolla tanssimaan!

Toijalan yhteislyseossa järjestetyt ”konvat” keräsi meitä nuoria yhteen. Salaperäinen jännitys täytti mieleni noina harvoina iltoina. Oli aivan eri asia tavata luokkani tyttöjä koulutiloissa illan hämärässä kuin mitä heitä katselin arkisen koulupäivän täyteen ahdetussa luokkatilassa. Konvien jälkeen osa nuorista jatkoi yhdessäoloa Toijalan keskustassa, vähemmistö palasi kiltisti koteihinsa nukkumaan ja haaveilemaan kaikesta siitä, mitä mahdollisesti olisi voinut vielä tapahtua. Kuuluin vähemmistöön.

Opiskelujeni jälkeen palasin muutamaksi vuodeksi Toijalan Yhteislyseoon, tällä kertaa opettajaksi. Vielä silloinkin järjestettiin teinikunnan toimesta iltatapahtumia. Ne olivat toteutukseltaan huomattavasti vauhdikkaampia kuin mitä itse olin teini-iässä kokenut. Oppilaskunnan vastuuopettajana jouduin aina silloin tällöin kiusallisiin tilanteisiin. Minun piti ratkaista kasvattajana, pätevätkö tiukat koululait ja asetukset myös nuorison vapaa-aikaan koulutiloissa. Jälkeenpäin mietin, että ainakin yritin ymmärtää nuoria. Nuoruusvuosiini palaan pieneltä osin keväällä julkaistavassa neljännessä romaanissani.”

Erik Lindströmin orkesteri solistinaan Annikki Tähti Vilpolan lavalla Toijalassa 1950-luvulla. Kuva Akaa-seuran arkisto.

Grilli, Leena ja Petteri muistetaan

”Kun asuin Toijalassa, kävin Nuokkarilla, joka oli kaupungin nuorisotila nimeltään, ja välillä seurakunnan tiloissa. Katakombissa ja Manalassa näin kavereita ja vietin aikaa, se oli jotain 2008–2016. Nuokkarilta poistuin kesällä 2011, kun täytin heinäkuussa 18 vuotta. Sen jälkeen jatkoin seurakunnalla aina välillä. Valkeakoskelle muutettuani 2017 olen edelleen joskus käynyt Manalassa moikkaamassa henkilökuntaa, joita tunnen. Kiitos kaikesta heille.”

”Kylmäkoskella grilli, Leena ja safkat ei unohdu kuten ei Petterikään. Nuokkari, Ruusubaari, Jalannin uimaranta. Itse asuin 11-vuotiaaksi asti Kylmäkoskella, mutta vanhempien veljien touhua tuli seurattua -90- luvulla. Itse synnyin -87, ja silloin oli vielä Veki-kyläkauppa, pankkia ym. Elävä maaseutukylä.”

Yksi kyselyyn vastanneista muistelee Kylmäkosken kirkonkylässä toiminutta ruokakauppaa K-Vekiä. Kuva: Tarja Antola

Elämä oli muualla kuin somessa

”Toijalassa käveltiin kylänrinksaa. Torilta asemalle takaisin ja sitten istuttiin keskellä kylää kauppojen ikkunalaudoilla esimerkiksi Niku-pukimon, joka oli keskellä kylää.”

”-90 luvulla pyörittiin Toijalassa kylällä, Sampolan discossa ja kellarilla, kun siellä oli nuorisotila.”

”1990-luvun puolivälin paikkeilla tultiin Viialasta liftaten Toijalaan, porukkaa oli tosi paljon, istuttiin ikkunalaudoilla Valtatiellä tai joskus päästiin jonkun kyytiin.”

”Enimmäkseen notkuttiin 70–80 luku …kylillä, kesällä satamassa, urheilukentän katsomossa, asemalla, joskus nuokkarissa…(Jaa, missä oli silloin?), oli Hallamäen alapuolella vanha kuin taivas iso talo! Oli pelihuone ja muita huoneita, oli jokusia aikuisia valvojina. Nuoruus oli hienoa aikaa. Sattui ja tapahtui! Nyt vaan sattuu!”

”Mainittujen paikkojen (kivisakastin puistossa ja Miljoonasillan kupeessa) lisäksi 90-luvulla kokoonnuimme urheilukentällä, ”kellarilla”, torilla ja puistoissa. Porukkaa oli yleensäkin aina enemmän liikkeellä, kun elämä ei ollut somessa tai muutenkaan ruutujen takana.”

Kuvassa vanhaa Toijalaa Pätsiniementieltä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?