Parin vuosikymmenen akaalaisella asumiskokemuksella alkaa jo nähdä kotikulmiakin pidemmässä perspektiivissä. Tuohon ajanjaksoon mahtuu nopeallakin ajatusten selauksella kokonaisia uusia rakennettuja kaupunginosia, yksi marketti ja viimeksi kaksi komeaa tornitaloa aivan aseman vieressä, mitkä kuulemani mukaan ovat löytäneet hyvin asukkaansa. Ja mikseivät olisi – kun asemalle on matkaa kaksi minuuttia, voi töissä ja asioilla käydä helposti pohjoisen tai etelän suunnalla, jos ei sitten lähempänäkin. Asuntomessuistakin kuulee aika ajoin puhuttavan. Täällä on hyvää sykettä ja optimismia tulevaisuuteen nähtävillä monella suunnalla. Satama on kesäinen vetonaula, ja varmaankin vain paremmaksi kehittymässä.
Miten ihmeessä sitten rautatieasema itsessään on päästetty nykyiseen tilaansa? Yhtään erittelemättä sen tarkemmin rakennuksen nykyisen pääasiallisen käyttäjäryhmän ikärakennetta tai suhdetta nautintoaineisiin, riittänee todeta, että mietin nykyään kahdesti ennen kuin suunnittelen vieraiden tai sukulaisten kulkemista Toijalan aseman kautta, enkä ole tässä ainoa. Viimeksi perjantaina alkuillasta tilanne oli yleisen turvallisuuden kannalta kysymyksiä herättävä, ja poliisitkin oli kuulemma soitettu paikalle ystäväni odottaessa junaansa. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä? Toijala ja arki-ilta.
Asemat ovat kaupunkiensa käyntikortteja ja niiden viihtyisyys, turvallisuus ja siisteys ovat osa niiden käytettävyyttä. Ei ole mitenkään hyväksyttävissä, että näin keskeinen julkinen tila päästettäisiin pois kontrollista eikä asialle tehtäisi mitään. Oikea aika lienee juuri nyt – jouluna matkustetaan paljon niin Akaasta kuin Akaaseenkin, ja paikat on syytä saada kuntoon.
Pahoittelen kukkahattu-setämäistä vuodatusta, mutta sitä se ikä teettää. Kaikelle ei enää riitä ymmärrystä ja hyväksyntää kuin ennen. Omakaan touhuilu ei aina vuosien mittaan ole ollut aina niin mallikelpoista, mutta aina on jostain löytynyt neuvoa, kaitsentaa ja opastusta järkevämpään suuntaan. Sellaisen tarve ei liene vuosissa ja vuosikymmenissä mihinkään hävinnytkään. Voisiko tähän asiaan tarttua jollain keinolla?
Yleisemmin meneillä on hieno aika vuodesta joulun- ja lomanodotuksineen. Tänä vuonna tätä kaikkea tietysti sävyttää globaali katastrofi, taloushuolet ja turvattomuus. Merkitys ja toivo ovat monella hukassa. Varmasti jollain tavalla olemme syksyn mittaan harjoittaneet solidaarisuutta ja myötätuntoa heitä kohtaan, joilla ei ole mitään. Jos ei, niin vielä ehtii siihenkin mukaan, kukin tavallaan. Tätä on syytä jatkaa oman latautumisen ja hengähdyksen lomassa. Olennaista on tunnistaa elävänsä maailmassa, jossa vastuu ulottuu omaa olemista pidemmälle. Hieman tätä ajatusta laajentaen ei enää jaettu vastuu omasta elinympäristöstäkään tunnu välttämättä enää niin etäiseltä utopialta.
Joulua kohti, itse kukin omassa tahdissaan.
Markus Mantere
Kirjoittaja on yliopistomies ja muusikko.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Kommentointi on suljettu.