Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut. Minunkin nimeni löytyy ehdokaslistalta, vaikka välillä tuntui, että jo riittää. Kulunut vaalikausi on ollut meille luottamushenkilöille varsin haastava. Julkisuudessa on ollut seurakunnan työhyvinvointiin sekä työilmapiiriin liittyviä asioita, varoituksia, jopa irtisanomisia. Kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana olen ollut useasti myrskyn silmässä ja pariinkin otteeseen sanonut, että nyt on annettu enemmän kuin on pyydetty.
Edellä mainitsemani asiat ovat jo lähtökohtaisesti todella ikäviä. Ikävämmäksi asian tekee se, ettei tällaisiin ole helppoja eikä välttämättä edes ainoita oikeita ratkaisuja. Päämäärä on kuitenkin ollut koko ajan selvä: työrauha. Tuon päämäärän saavuttamiseksi on tehty jo mahdoton määrä töitä ja uskon vakaasti, että asiat kulkevat nyt vauhdilla oikeaan suuntaan.
Kaikkien näiden ikävien asioiden keskellä pitää kuitenkin muistaa, että meillä tehdään seurakunnassa todella hyvää työtä. Meillä on töissä hienoja, työhönsä sitoutuneita ammattilaisia, joiden aikaansaannoksista me seurakuntalaiset saamme nauttia.
Myös luottamushenkilöorganisaatio on ollut aktiivinen ja olemme kaiken keskellä saaneet aikaiseksi seurakunnalle strategian, kiinteistöstrategian ja henkilöstöstrategian. Hallintosääntöä on päivitetty ja olemme valmistautuneet uuteen kirkkolakiin niin, että tulevat sääntömuutokset tulevat olemaan helppoja. Kaikessa tässä työssä olemme huomioineet niin kirkkolain uudistuksen tuomat muutokset kuin kirkkohallituksen ennusteet seurakuntien kehityksestä tulevaisuudessa. Kaikki tämä työ on tehty yhdessä ja yhteisymmärryksessä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Olemme saamassa seurakunnalle myös ympäristödiplomin. Uskon, että perusteiden kuntoon laittaminen on kannattanut ja tulee tuottamaan aikaa myöten hyvää hedelmää.
Lähdin aikanaan mukaan seurakunnan luottamustehtäviin pitämään partiolaisten puolia organisaatiossa. Edelleen partio on minulle tärkeä ja tulen aina puolustamaan partiolaisia ja partioliikettä. Partiolippukuntien ja seurakunnan yhteistyö tulee toivottavasti jatkossa hyödyttämään molempia osapuolia entistä tehokkaammin.
Perhe on omassa ajattelussani perusyksikkö, jonka ympärillä elämä soljuu. Kuka sitten tarkasti ottaen kuuluu perheeseen? Olen kasvanut perheessä, johon kuului isä, äiti, sisko, naapurin Tatta ja tarpeen vaatiessa erinäinen määrä muita sukulaisia ja tuttavia. Lapsuudenkodissani oli ovet aina auki ja vanhemmillani ei ollut koskaan niin kiire, etteikö toista olisi ehtinyt auttamaan. Itse olen pyrkinyt samaan. On huolehdittava, että kaikilla perheenjäsenillä on hyvä olla ja eväät jaksamiseen tässä yhteiskunnassa perheen rakenteeseen katsomatta. Yksinäisille, olivatpa he sitten lapsia, nuoria, aikuisia tai vanhuksia, on annettava mahdollisuus kuulua perheeseen, yhteisöön, jossa toimimme. On myös välillä vähän patistettava mukaan, sillä kenenkään ei ole hyvä yksin.
Seurakunta on ollut ja tulee toivottavasti tulevaisuudessa olemaan yhä voimakkaammin paikka, jossa tehdään yhdessä ja huolehditaan toinen toisestamme.
Akaan seurakunta täyttää ensi vuonna 540 vuotta. Odotan mielenkiinnolla tulevaa juhlavuotta. Juhlitaan yhdessä!
Pasi Kylmälä
Kirkkovaltuutettu, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
Seurakuntavaaliehdokas
Avoin seurakunta
