Samuli Putro laulaa vuonna 2009 julkaistun Elämä on juhla -albumin ”Mitäpä jos” kappaleessa ”Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?” sekä ”Mitäpä jos sun selkä pettää uudenvuodenaattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?”. Kappale maalailee monenlaista epämukavaa sattumusta, mutta päättää ajatuksen aina lauseeseen ”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?” Laulu tuntuu viestivän samaa kuin presidentti Mauno Koiviston lause ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Olennaista elämän tuulissa kieppumiselle on siis se, miten sen heittämiin sattumuksiin suhtaudumme ja toisaalta se, miten elämme ennen kuin sattuu.
Huonolla ilmalla moni todella seisoo huolesta mutkalla ikkunan edessä miettimässä miten sata vuotta paikoillaan seissyt talo mahtaa kestää nousevan myrskyn. Mitäpä jos murehtimiseen käytetyn ajan sijasta ottaisi kunnolliset vakuutukset ja huolehtisi talon kunnosta hyvän sään aikana? Hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla moneen asiaan voi suhtautua luottavaisemmin. Hetkessä eläjänä olen joutunut opettelemaan ennakoinnin jaloa taitoa kantapään kautta, mutta sen perusteella voin luvata, että se onnistuu kaikilta.
On silti myönnettävä, että en ollut ollenkaan varautunut siihen, kun selkäni petti viitisen vuotta sitten. Ei ollut sentään uudenvuodenaattoyö kuten laulun sanoissa, mutta kyllä minut tammikuun alussa vietiin sairaalaan ja pistettiin sänkyyn. Tapaus opetti, että vastoinkäymiset eivät satu ”muille” vaan myös minulle. Selkää kuntouttaessa oli aikaa pohtia omaa arvomaailmaa ja opetella löytämään iloa pienistä asioista. Mielessä pyöri, että mitäpä jos jonain päivänä jaksan taas kävellä korttelin ympäri pysähtymättä tai pystyn valmistamaan jauhelihakastikkeen yhdellä seisomalla? Tahdon lisäksi mukana oli rutkasti onnea, selkä parani ja kaikki yllä mainittu oli taas mahdollista. Muistin olla kiitollinenkin useamman vuoden. Nykyisellään korttelin kiertäminen on taas itsestäänselvyys ja jauhelihakastikkeen lisäksi samalla seisomalla valmistuu lisukkeet, peseytyy astiat ja järjestyy maustekaapit. Mitäpä jos muistaisin lisäksi iloita niistä löytämistäni pienistä asioista. Selkävaivoja en kyllä enää pelkää turhaan, eikä pieni pelko aina ole pahasta.
Laulu kysyy myös ”Mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt.” Tähän vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että mitäpä sitten? Jos ylipäänsä saa täyttää kuusikymmentä ja onnistuu vielä säilyttämään lapsenmielen, pillifarkut nyt ovat vähintä millä sitä voi juhlistaa.
Kaikkeen emme siis tietenkään pysty etukäteen suunnittelemalla valmistautumaan. Laulujen sanoissa piilee pitkään pureskeltuja pohdintoja ja haastan sinut kuuntelemaan niitä ajatuksen kanssa. Kun tänä kesänä lukuisissa oman kylän tapahtumissa laulamme esiintyjien mukana, niin mitäpä jos kaikki muistaisimme ainakin sen, että elämä on juhla ja meidät on kutsuttu!
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
Viimeisimmät kommentit