”Jokaisella sukupolvella on oma sotansa” – Pyydä Jumalalta rauhaa, kun olet peloissasi ja ahdistunut

Tuo isoäidin toteamus kuulosti rauhan ajan lapsesta epätodelta. 1907 syntynyt isoäitini oli elänyt jo ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan, talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan ajan. Muistan katselleeni valokuvaa, jossa murheellinen mies seisoo maan tasalle palaneen talon rauniolla. Mies oli isoisäni, joka oli polttanut oman talonsa, ettei vihollinen voisi käydä siihen asumaan. Isoäiti lähti kahden pienen tyttären kanssa evakkotielle Käkisalmesta. Kodiksi löytyi Tampereelta pieni ullakkokamari vieraiden ihmisten talosta. Lasten isän matka perheen luo kesti niin pitkään, etteivät tyttäret enää tunteneet häntä. Taakse jäi kotiseutu, kotitalo ja koko omaisuus. Suku ja ystävät asutettiin kuka minnekin. Koko elämä täytyi rakentaa alusta uudelleen vieraiden ihmisten keskellä.