Uusien tapojen oppimista toistoilla korostetaan, ja joka ei siihen pysty, ei ole tehnyt tarpeeksi – Itseapukirjat pystyvät harvoin ottamaan huomioon yksilöiden ja heidän taustojensa eroja

Erika Löövi.

Itseapukirjoilla (engl. self help) tarkoitetaan teoksia, joissa lukijalle kerrotaan tositarinoita ja ohjeita, joiden avulla on mahdollista muuttaa elämänsä suuntaa ja lisätä siten onnellisuuttaan. Itseapukirjojen lisäksi tarjolle on viime vuosina tullut myös erilaisia verkkokursseja elämänmuutosten tueksi.

Kirjoja ja verkkokursseja on pilvin pimein, ja olen itsekin tavannut sisältöjä kiinnostuneena. Pienellä rahapanoksella voi opetella syömistä, liikkumista, henkistä hyvinvointia tai vaikka kiitollisuutta. Parhaimmillaan kurssit ja kirjat voivatkin toimia inspiraationa elämänmuutokseen, kun lukemalla mielenkiintoisia tarinoita ja tekemällä harjoituksia voi lisätä omaa itsetuntemustaan ja muuttaa tapojaan.

Itse luin viimeksi tämäntyyppisen kirjan naisten vaurastumisesta, ja kieltämättä se oli hyvin inspiroiva. Kirjan naiset olivat vaurastuneet monilla eri tavoin, ja minullekin tuli tunne, että se saattaisi olla mahdollista myös minulle. Alkuhuumassa tehdyt muutamien kymppien sijoitukset eivät lisänneet vaurautta, enkä enää muista miksi minun pitikään vaurastua. Ehkä asia ratkeaakin itsestään sitten, kun lapset muuttavat omilleen ja ruokalasku pienenee?

Lähtökohtana itseavulle yleensä on, että yksin omat valintamme määrittävät elämäämme ja jokaiselle meistä kaikki on mahdollista, kunhan vaan löydämme voimavarat itsestämme. Epäonnistuminen taas kertoo itsekurin puutteesta tai liian vähästä yrittämisestä.

Uusien tapojen oppimista toistoilla korostetaan, ja joka ei siihen pysty, ei ole tehnyt tarpeeksi. Usein koko juttu lähtee opastajan oivalluksesta omassa elämässään ja ajatuksesta monistaa sama prosessi muillekin.

Kirjat tai kurssit pystyvät harvoin ottamaan huomioon yksilöiden ja heidän taustojensa eroja. Kohtuutonta on, jos ratkaisuja yhteisömme rakenteissa oleviin ongelmiin aletaan hakea yksilön henkilökohtaisesta kasvusta. Itseavusta tulee silloin pelkkä ahdistava suoritus, kun ympäröivä maailma ei tue muutosta.

Reilu vuosikymmen sitten kävin työnantajan tarjoaman ajankäyttöön liittyvän kurssin, mutta seurauksena oli kuitenkin uupumus. Jos töitä on liikaa, sitä ei millään ajankäytön optimoinnilla voi muuttaa. Yksilö ei voi moninkertaistaa vuorokauden tunteja, vaikka kuinka harjoittelisi kalenterin käyttöä, keskittymistä ja paineensietoa. Valitettavasti yhteiskunnassamme myös riittää eriarvoisuutta, kiusaamista ja köyhyyttä, joille yksilö yksin harvoin voi mitään, mutta jotka vaikuttavat elämään. Turvaverkkoja tarvitaan, koska pelkästään omilla voimavaroilla eivät ratkea kaikki ongelmat.

Hyvä itsetuntemus on tietysti hienoa ja suotavaakin, mutta usein riittää pelkkä omien vajavaisuuksien tunnistaminen ja hyväksyminen. Suorittamista tärkeämpää on armollisuus itseä kohtaan.

Ihminen on arvokas, vaikka ei aina hallitse hermojaan tai väsyy. Useimpina päivinä riittää, kun tekee parhaansa ja loppuillan makaa sohvalla ilman pyrkimystä parempaan versioon itsestään. Ja huomennahan on uusi päivä.

 

Erika Löövi

Kirjoittaja on akaalainen KTM

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?