Akaan Seutu sai elokuiseen koulumuistokyselyynsä 11 vastausta. Kaikki jaetut muistot eivät olleet mukavia. Kuva: Oona Eskeli.
Akaan Seutu keräsi kouluvuoden alun alla lukijoiltaan koulumuistoja verkkokyselyllä.
Kyselyyn toivotettiin tervetulleiksi kaikenlaiset muistot koulumaailmasta. Lehteen lähetetyt 11 muistoa eivät olleet ainoastaan mukavia: useassa kirjoituksessa tuotiin esille kiusaaminen tai muu epäasiallinen kohtelu.
Kiitos rohkeasti muistoja jakaneille lukijoille.
Muutamalla lukijalla oli hyvin muistissa heidän ensimmäinen koulupäivänsä. Kuva: Juha Kosonen.
Isommat heittelivät reppua
Muutama lukija palasi muistoissaan ensimmäiseen koulupäiväänsä.
”1965 Toijalan Nahkialan kansakoulu. Opettaja Sirkka Marttila toivotti 1. luokan tervetulleeksi ulkona! Olimme arkoja, kyräiltiin toinen toistamme! Onneksi oli pari tuttua samasta talosta Myllyrinteestä. Opettaja ohjasi omaan luokkaan jakaen pulpetteihin tasaisesti tyttö, poika, tyttö… Koulutie alkoi Aapisien jaolla. Olihan niitä kommelluksia ja kiusaajiakin jo silloin – enkä voi sanoa, ettenkö olisi itsekin siihen osallistunut! Erilaista kuin nyt, lukemaan ja laskemaan oppi… Vuodet kulki ja 5. luokkaa siellä kävin. Jokaista opettajaani lämmöllä muistelen.”
”V. 1978 Toijalan Keskustan koulu… Jännitti, syksyinen sää, musta-punainen kengurulaukku, ’ekaluokkalainen kävelee kuin nainen’ -huudahdus ylempiluokkalaiselta, opettajana Marjatta Palonen… Siinä muistoja ensimmäisestä koulupäivästä.”
”Mulla oli 1980-luvun puolivälissä eka koulupäivä Nahkialan koulussa. Sininen hame, valkoinen paita, sininen liivi ja punainen reppu. Ei oikein hyviä muistoja, isommat heitteli reppuani ilmaan ja kaatusin ja sukkahousut meni rikki. Mutta selvisin. Kaikille toivon kiusaamatonta kouluaikaa.”
”Voin nostaa käteni #metoo-uhrien joukkoon”
Kaksi lukijaamme kertoi, että koulukiusatuksi joutuminen on koetellut heitä pitkälle aikuisikään asti.
”Kahdesta ensimmäisestä vuodesta ei kamalasti ole muistikuvia. Kolmannesta yhdeksänteen olinkin sitten koulukiusattu, ja ne vuodet on muistissa erittäin hyvin.”
”Kaikki koulumuistot eivät todellakaan ole mukavia. Itse jouduin 80-luvun alussa Viialan yläasteella todella pahan koulukiusaamisen uhriksi. Tyttönä jouduin muutaman oman luokan poikien kiusauksen uhriksi. Näin jälkikäteen olen tiedostanut, että jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi eli voin nostaa käteni #metoo-uhrien joukkoon. Se on vaikuttanut todella pitkään omaan henkiseen olotilaan, ja en ole siitä tänäkään päivänä täysin selvinnyt. Toivottavasti tämän luettuaan kiusaajat tajuaisivat, mitä ovat saaneet aikaiseksi, mutta tuskinpa…”
Yhdellä muiston jakaneella lukijalla ei ollut mitään hyvää muistoa ala-asteelta. Kuva: Juha Kosonen.
Tukasta vetäjä sai torut
Osalle vastaajista on jäänyt mieleen opettajien tiukkuus niin hyvässä kuin pahassakin.
”Alakoulussa Viialan Haihunkoskella opettajanani oli Olga Rinne. Hän oli tiukka ja totinen. Muistoni on pojasta, joka istui pulpetissa takanani ja veti minua tukasta, kun äitini oli kammannut minulle rusetin hiuksiini! Tämä poika sai ansaitut torut opettajalta!”
”Lähinnä muistot on Viialan puolelta ja 70-luvulta. Siihen aikaan oli vielä yleistä ruumiillinen kuritus. Eli ala-asteella tuli karttakepistä tai viivoittimesta sormille tai sitten annettiin ns. tukkapöllyä ja lähinnä miesopettajan toimesta. Eli ei mitään hyvää muistoa ala-asteelta. Silloin myös arvosana oli siitä kiinni kenen lapsi olit. Eli alinta pohjasakkaa, jos olit yksinhuoltajan lapsi.”
”Kauan sitten kävin nykyisen Akaan alueella 12 vuotta koulua, ensin neljä vuotta kansakoulua ja sitten kahdeksan vuotta oppikoulua. Opetus oli kummassakin vaiheessa hyvin tehokasta, joskin melko suppeaa. Kansakoulussa näet opetettiin lähinnä fyysistä väkivaltaa, oppikoulussa ennen muuta rakenteellista väkivaltaa.”
Antti Eirola kertoi matkanneensa kouluun lättähatulla. Vauhtia oli parhaimmillaan lähes satanen. Kuva: Veturimuseo.
Suvanto salli sheikkaamisen
Antti Eirola kirjoitti kyselylomakkeelle kolme hauskaa koulumuistoa. Niissä hän muisteli koulutaivaltaan Nahkialan kansakoulussa, Urjalan yhteiskoulussa ja Toijalan yhteislyseossa.
”Nahkialan kansakoulussa 1950-luvun loppupuolella oli veiston opettaja Pitkänen tarkastanut juuri valmistuneen lintulautani, jota itse pidin hyvin tehtynä. Hän tokaisi, että se oli rattoisa. Jäin miettimään, mitä hän sillä tarkoitti. Sain todistukseen seiskan, jolloin rattoisan merkitys selvisi.”
”Vaikka kuinka kovasti olin päntännyt Oppikouluun pyrkivän opasta, en päässyt 1960 Toijalan yhteislyseoon. Jäin parin pisteen päähän kouluun pääsystä. Samana vuonna aloitti toimintansa Urjalan yhteiskoulu, minne pääsin. Olin käynyt isän kanssa rehtorin puheilla, koulu haki oppilaita. Toijalasta kulki junalla kouluun puolenkymmentä oppilasta. Koululaisia oli myös muilta radanvarsipaikkakunnilta: Sotkialta, Kylmäkosken asemalta, Humppilasta, Forssasta, Hanhisuolta. Ensimmäisen kouluvuoden aikana kulki Turun rataa höyryveturin vetämät junat. Toisen vuoden aikana oli VR:llä käytössä jo lättähatut eli siniset kiskobussit. Pääsimme joskus ohjaamoon tutun kuskin luvalla. Nopeusmittarin neula näytti parhaimmillaan 95 km/h. Kolmannelle luokalle pääsin Toijalan yhteislyseoon.”
”Toijalan yhteislyseossa järjestettiin koulubileet 1964. Nuorisomusiikissa oli tapahtunut vallankumous ja shakea tanssivat kaikki. Tangontanssijat olivat vähemmistönä. Rehtori Seppo Suvanto antoi luvan tanssia shakea Beatlesien, Rollareiden, Animalsien, Kinksien ym. bändien levyjen tahdissa, jos tanssilattiana pidetyllä koulun käytävällä ollaan ilman kenkiä sukkasillaan. Vanhan koulutalon lattiat kun eivät kestä nykyajan shaken hytkytystä. Lattia kesti vaikkakin se notkahteli välillä ja kaikilla oli mukavaa.”
Viimeisimmät kommentit