Lukemista kesäviikonloppuun: Terveysaseman rakentaminen oli Toijalan historian mittavin hanke, jossa yllätti vain ovien äänieristys – Itävaltalais–saksalais–espanjalaisessa arkkitehdissa yhdistyivät taiteellisuus ja täsmällisyys

Juttu on julkaistu alun perin Akaan Seudussa toukokuussa 2020.

Toijalan terveysaseman vuodeosasto tyhjeni 12. toukokuuta 2020, ja avohoidon toiminnot siirtyvät uuteen hyvinvointikeskukseen kesällä 2021. Terveysaseman 37-vuotinen historia terveydenhuollon palveluksessa päättyy.

Pääterveysasema oli valmistuessaan Toijalan kaupungin historian mittavin hanke ja osa isompaa kokonaisuutta, johon sisältyy myös aiemmin toimintansa lopettanut vanhainkoti Hakalehto.

Paikalla sijaitsi aiemmin Akaan kunnan ja myöhemmin Toijalan kauppalan kunnalliskoti sairasosastoineen. Akaan kunta osti tämän Iso-Rekolan tilan vuonna 1919. Kunnalliskoti oli päärakennuksessa. Navetta purettiin Hakalehdon rakentamisen alta.

Sodan jälkeen kunnalliskoti oli heikkokuntoinen, mutta se korjattiin ja sosiaaliministeriö antoi kesäkuussa 1948 yleiselle osastolle 16 paikan väliaikaisen vahvistuksen. Niin sanotussa ”vaarin tuvassa” sijainneessa sairasosastossa oli 12 vahvistettua paikkaa. Myöhemmin vuonna 1952 suoritetussa sairasosaston laajennuksessa aikaan saatuja kahdeksaa lisäpaikkaa ei koskaan vahvistettu.

Vaatimukset ja määräaika painoivat päälle

Kunnanisille tuli kiire vuonna 1966, kun sosiaaliministeriö ilmoitti, että kunnalliskodin väliaikaisen vahvistuksen määräaika päättyy 31.3.1967 ja että sairasosaston lisäpaikoilta puuttuu vahvistus kokonaan. Toijalan kauppalalta edellytettiin osastojen täyttävän huoltolaitokselle asetetut vaatimukset erityisesti paloturvallisuuden osalta. Määräaikaa saatiin vuoden 1967 loppuun, jona aikana kauppalanhallitus pyrki saamaan aikaan kokonaissuunnitelman terveystalon, paikallissairaalan, lääkärien vastaanottojen ja mahdollisesti lastenkodin toiminnan keskittämiseksi alueelle.

Vanhusten sairaanhoidon järjestämiseksi tuli kiireisesti suunnitella paikallissairaalan rakentamista. Kauppalanjohtaja Toimi Tähkävuori ilmoitti, että paikallissairaalan sijoituspaikkaa on tutkittu ja huomioon on otettu sellaiset tärkeät seikat kuin kohtuulliset liikenneyhteydet, vesi ja viemäröinti, maa-alueiden omistussuhteet sekä muiden laitosten sijoitus kokonaisuutta ajatellen. Kyseeseen saattoivat tulla vanhainkodin nykyinen alue, Nahkialanvuori ja vanhan Pappilan alue.

Perustettuun toimikuntaan kuuluivat ylikonstaapeli Antti Holkeri, ylikonduktööri Reino Tanni, kirvesmies Esko Tyvijärvi ja kauppalanjohtaja (pj). Sihteeriksi kutsuttiin sosiaalisihteeri Eila Pennanen. Kohdealueen suunnittelu annettiin arkkitehti Erkki Pasaselle.

Vanhainkoti Hakalehto valmistui vuonna 1972

Kauppalanvaltuusto käsitteli lääkäriaseman huonetilaohjelmaa 27.3.1968 todeten, että sisäasiainministeriö oli antanut asiaa koskevat ohjeet ”nykyajan vaatimuksia vastaavan sairaanhoidon järjestämiseksi kuntauudistusta suunniteltaessa”. Suunnitelmat esitettiin myös Kylmäkosken, Viialan ja Sääksmäen kuntien edustajille mahdollista yhteistyötä silmällä pitäen.

Valtuusto hyväksyi Erkki Pasasen valmisteleman Toijalaa koskevan perustamis- ja toimintasuunnitelman ministeriön hyväksyttäväksi ja perusti jälleen toimikunnan terveysaseman toiminnallisen suunnitelman tekemiseksi. Puheenjohtajana oli kauppalanlääkäri Seppo Salminen ja jäseninä sairaanhoitaja Iiris Koskinen, kauppalanjohtaja Toimi Tähkävuori, rautatieläinen Urpo Nieminen, maalari Voitto Enbäck ja sihteerinä kauppalansihteeri Leif Engfält (myöhemmin terveyskeskuksen talouspäällikkö Hannu Ampuja).

Lääkärien rivitalo valmistui vuoden 1970 ja vanhainkoti Hakalehto vuoden 1972 lopussa. Hakalehdon 35 virallista paikkaa olivat toistakymmentä vuotta suurella ylikuormituksella korvaten puuttuvia vuodeosastopaikkoja. Kuormitus näkyi myös Valkeakosken aluesairaalan ”ylikäyttönä”.

Toijala jättäytyi pois kuntainliitosta

1.4.1972 tuli voimaan kansanterveyslaki edellyttäen kunnilta terveydenhuollon järjestämistä alueellaan. Terveyskeskukseksi määriteltiin noin 20 000 asukkaan alue. Vuonna 1972 valmisteltiin Etelä-Pirkanmaan kansanterveystyön kuntainliittoa, jossa Toijala oli mukana Urjalan, Kylmäkosken ja Viialan kanssa. Kun tästä ei kuitenkaan päästy Toijalaa tyydyttävään tulokseen, päätti se jättäytyä pois, kun valtiovalta ei tähän pakottanut.

Toijalassa vallitsi 1970-luvulla tilanne, jossa taloustoimisto sijaitsi vanhalla kauppalantalolla, kahdesta lääkäristä toinen Mustanportintie 4:ssä ja toinen Pätsiniementie 9:ssä, hammashoitola aluksi Keskustan koulun (nykyisen Arvo Ylpön koulun) ala-asteella ja myöhemmin Mustanportintien kolmannessa kerroksessa. Neuvola oli terveystalossa Hakanperäntiellä ja fysioterapia rakennus- ja mittaustoimiston alakerrassa (myöhemmin Tietotalo) Sampolantiellä.

Elintarvikelaboratorio sijaitsi silloisen paloaseman yhteydessä Hämeentie 18:ssa. Lisäksi kaupunki oli ostanut Laboratorio Haiman, joka sijaitsi Mustanportintie 7:n päädyssä. Hieman keskitystä tapahtui vuonna 1977, jolloin lääkärien vastaanotot, työterveyshuolto ja laboratorio sijoitettiin terveysasemaksi kunnostettuun entiseen kauppalantaloon (Hämeentie 40).

Viisi metriä lyhyempi ja miljoonan halvempi

Lääkintöhallitus hyväksyi ensimmäistä kertaa terveyskeskusrakennuksen perustamissuunnitelman kansanterveystyön toimintasuunnitelmaan vuosille 1982–83. Tästä lähtien hankkeen nimi oli Toijalan pääterveysasema.

Kaupunginhallitus valitsi kaupunginjohtaja Toimi Tähkävuoren, valtuuston puheenjohtaja Toivo Seppäsen, terveyskeskuksen talouspäällikkö Eero Lehtosen, johtava lääkäri Seppo Salmisen sekä kaupungineläinlääkäri Annikki Kutinlahden neuvottelemaan Viialan kunnan kanssa yhteisen vuodeosaston rakentamisesta ja valtuutti heidät ajamaan perustamissuunnitelman vahvistamista valtion viranomaisen suuntaan. Koska tämä ei onnistunut, lääkintöhallitus palautti suunnitelmat supistettavaksi. Voitiin todeta, että rakennuksesta tuli viisi metriä lyhyempi ja miljoonan halvempi. ”Maata jalkojen alle saatiin”, kun sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyi suunnitelman maaliskuussa 1980.

Päättäjät kiirehtivät rakentamista

Alkoi kiihkeä luonnospiirustusten luomisjakso, jonka aikana tiloja hahmoteltiin, aikatauluja sorvattiin ja käytiin julkisia ja taustaneuvotteluja valtion viranomaisen suuntaan. Käytännön työn teki arkkitehti Hans Eichstädt, joka taustaltaan oli itävaltalais-saksalais-espanjalainen. Hänessä toteutui taiteellisuus ja saksalainen täsmällisyys. Arkkitehti pysyi aikataulussa, ja luottamushenkilöt halusivat kiirehtiä rakentamista.

Toimikuntaan, joka asiaa johti, kuuluivat yleistentöiden lautakunnan puheenjohtaja Urpo Nieminen, terveyslautakunnan puheenjohtaja Erkki Laine, rakennusinsinööri Mauri Jussila, johtajalääkäri Seppo Salminen ja terveyskeskuksen talouspäällikkö Eero Lehtonen.

Kiitettäviä riitti

Vihdoin 24.11.1982 sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyi toteuttamisohjelman varmistaen valtionosuuden saamisen.

Tilannetta kuvaavat hyvin Urpo Niemisen harjakaispuheen sanat: ”Tässä yhteydessä tulkoon mainituksi eräs asia. Nimittäin se, että koko tämän 10 vuoden kun hanke on ollut vireillä, siihen on osallistunut suuri virkamies- ja luottamusmiesjoukko, on kuultu asiantuntijoita, on käyty tutustumassa lähialueiden vastaavanlaisiin rakenteilla oleviin ja juuri valmistuneisiin laitoksiin. En lähde nimiä luettelemaan, vaan lausun parhaat kiitokset kaikille mukana olleille. Kuitenkin haluan tässä mainita kaksi nimeä. Kunnallisneuvos Reino Länsipuro on vaivojaan säästämättä ollut asiantuntijana ja yhdysmiehenämme valtiovaltaan päin suunnittelun alusta alkaen. Samoin kansanedustaja Lea Savolainen on arvovallallaan ollut vaikuttamassa lopullisten päätösten syntymiseen”.

Nuoren rakennusinsinöörin suurin työmaa

Kaupunginhallitus valitsi 18.1.1983 pääterveysaseman rakennustoimikunnan: rautatieläinen Urpo Niemisen (pj), yli-insinööri Keijo Ampuja (varapj.), pankinjohtaja Erkki Laine, työnjohtaja Pentti Jyrämö, johtava lääkäri Seppo Salminen, rakennusinsinööri Klaus Karinen, johtava hoitaja Sinikka Autere, terveyskeskuksen talouspäällikkö Eero Lehtonen (siht.).

Pääurakoitsijaksi valittiin Yleinen Insinööritoimisto YIT. Vesi-, lämpö- ja sähkötyöt keskitettiin Keskusosuusliike Hankkijalle Tampereelle. 14 kuukauden rakennusaikana työmaalla oli työntekijöitä keskimäärin 40–50 henkilöä.

Ote kaupunginjohtaja Tähkävuoren vihkiäispuheesta 27.3.1985: ”Kun rakennustyöt vuoden 1983 keväällä käynnistyivät, saapui paikalle valvojaksi määrätty kaupungin nuori rakennusinsinööri Karinen. Keskustelivat työmaan kokeneen mestari Lahtisen kanssa. Karinen tunsi vastuunsa työstään ja totesi, että kysymyksessä on ylivoimaisesti suurin rakennustyö, missä on ollut. Vai niin, vastasi Lahtinen. Minulle tämä on ylivoimaisesti pienin rakennustyömaa, missä olen ollut. (Lahtinen oli ollut vuosikausia Lähi-idässä rakentamassa YIT:n urakkakohteita.”

Rakentamisen aika osoitti tehtyjen suunnitelmien olleen yksityiskohdiltaan selkeät.  Erimielisyyksiä ei rakentajan kanssa juurikaan tullut. ”Tuntui kuin olisi lukenut nuotteja orkesterin kanssa”, totesi työmaan vastaava mestari Erkki Niinimäki. Jopa ovien rivat oli suunniteltu toimittajaa ja mallia myöten. Ainoa mikä jälkeenpäin tuli yllätyksenä, olivat rakennuksen ovet, joiden äänieristys ei vastannut sovittuja normeja.

Vuodeosaston toiminta alkoi lokakuussa 1984

Rakennustyö oli aloitettu 1.4.1983, ja rakennus valmistui kesäkuun 1984 loppupuolella. Avohoidon toiminnot aloitettiin 1.7.1984. Vuodeosaston henkilökunta palkattiin 1.9. ja toiminta alkoi 1.10.1984. Pääterveysaseman kokonaiskustannukset olivat noin 17 miljoonaa markkaa, mikä tarkoitti sitä, että kustannusarvio piti hyvin.

Henkilökunta ja palvelut lisääntyivät

Uuden pääterveysaseman myötä moni asia muuttui. Terveyskeskuksen henkilökunta kaksinkertaistui. Vuonna 1984 terveyslautakunta täytti 34 uutta virkaa, joista 23 vuodeosastolle. Siihen aikaan pidettiin hyvänä asiana, että terveyskeskus jatkoi itsenäisenä ja kaikki toiminnot keskitettiin yhden katon alle. Uusia toimintoja olivat vuodeosasto, röntgen, varasto, keskitetty välinehuolto ja tekniset palvelut.

Oma vuodeosasto helpotti Valkeakosken aluesairaalan ylikäyttöä ja ainakin väliaikaisesti vanhainkoti Hakalehdon ruuhkaa. Oma röntgen vähensi kaupunkilaisten matkoja muualle. Lääkäripäivystyksessä siirryttiin kokonaan omaan päivystykseen myös viikonloppuisin. Hammashuoltoon saatiin uusi yksikkö aikuisten hammashoitoon. Käytännön yhteistyö vanhainkodin kanssa tiivistyi.

Vuonna 1984 uudet seinät olivat saaneet sisällön, kun erillään ollut henkilökunta opetteli paitsi työskentelemään yhdessä myös tulemaan toimeen samansuuruisen uuden henkilökuntamäärän kanssa ja päinvastoin. Johtava hoitaja Sinikka Autere oli tehnyt vuosikaudet uhrautuvaa työtä uuden toimitilan onnistumisen puolesta. Hän antoi kuitenkin tilaa johtavalle hoitajalle, joka vastasi käyttöönotosta ja hoitohenkilökunnan perehdyttämisestä samoin kuin osastonhoitaja Leena Kuusisto vuodeosastolla.

Yhdessä asiassa on palattu juurille

Toijalan kaupunki oli tehnyt suuren satsauksen koko terveydenhuoltoon, joten alkoi vakiintumisen aika. Henkilökunnan vaihtuvuus ei ollut suurta lukuun ottamatta johtoryhmää, joka vaihtui. Seppo Salmisen tilalle tuli Antti Laine, Katriina Jokelan tilalle Marjatta Maijala ja Eero Lehtosen tilalle Soili Varonen.

Vuonna 1992 Toijalan taloudessa alkoivat näkyä laman merkit verotulojen pienentyessä. Kaupungin kaikkea toimintaa alettiin tarkastella uudenlaisella sävyllä verrattuna niin sanottuihin hyviin talousvuosiin.

Terveyskeskuksen 10-vuotisjuhlissa lausuin: ”Lopuksi on hyvä todeta, että elämä on aaltoliikettä. Nyt tarkastellun 10-vuotiskauden alku oli pelkkää nousua – vähän hulvatontakin sellaista. Muutaman vuoden olemme nähneet paljon uhkia, ja elämä ei tunnu olevan niin varmalla pohjalla kuin joku vuosi sitten. Mutta uhkiahan on aina ollut – ei tässä tilanteessa mitään uutta ole.”

Nyt on itse asiassa palattu juurilleen. Kun kansanterveyslaki tuli vuonna 1972, ei nykyisen Akaan kaupungin alueella ollut yhtään vuodeosastoa tai paikallissairaalaa.  Lähin sairaala tai vuodeosasto oli silloin Valkeakoskella. Toukokuussa 2020 ollaan täysin samassa tilanteessa.

Vuonna 1972 muodostettiin Etelä-Pirkanmaan kansanterveystyön kuntainliitto, jonka ulkopuolelle Toijala jäi. Kuinkas on nyt? Juurilleen on tullut jopa kuntia yhdistäen yhteisellä perusterveydenhuollolla.

Eero Lehtonen

Rakentamisen aikainen terveyskeskuksen talouspäällikkö