Suklaata vanhukselle ja palkka tienposken kautta pikkutakkiin – Tutustu lukijoiden kesätyömuistoihin

Akaan Seutu kysyi heinäkuun alussa verkossa lukijoiltaan heidän ensimmäisistä tai ikimuistoisimmista kesätöistään.

Lehdelle lähetettiin yhteensä yhdeksän kesätyömuistoa. Kiitokset kaikille kokemuksia jakaneille.

Antti Eirola osti kesätyörahoilla pikkutakin Vilpolan lavan tansseja varten. Tässä 1950-luvulta peräisin olevassa kuvassa Annikki Tähti esiintyy Vilpolassa. Kuva: Akaa-Seuran arkisto.

Varastohommista saatu palkkakuori meinasi hukkua

Kahdella kyselyyn vastanneella lukijalla oli kokemuksia varastolla työskentelystä.

”Ensimmäinen kesätyöni oli silloisen Postin päävaraston pussipuolella. Siellä laskettiin klemmareita, käänneltiin postisäkkejä jne. Niillä rahoilla ostin vhs-videosoittimen.”

Antti Eirolan ensimmäinen kesätyöpaikka oli Posti- ja lennätinlaitos PLL:n päävarastolla Nahkialassa vuonna 1964.

”Olin 15-vuotias, ja palkka oli 200 mk kuukaudessa. Tehtäviini kuului lomakkeiden ja kaikenlaisten posteissa tarvittavien toimistotarvikkeiden hakeminen hyllyistä ja toisista varastorakennuksista pakkaamoon. Ruokatunti oli tunnin pituinen, ja joka päivä oli eväiden syönnin jälkeen lentopalloa. Pääsin joskus mukaan. Ensimmäisen palkkakuoreni pudotin tienposkeen Huuskan kaupan lähellä polkiessani kotiin. Asuimme Kottilan tontille rakennetussa kerrostalossa. Isän kanssa lähdimme kuorta etsimään, ja se löytyi. Ostin rahoillani ruskean pikkutakin, joka maksoi 60 mk. Olin juuri päässyt ripille ja sain käydä Vilpolassa tansseissa. Pikkutakki kuului siihen aikaan tanssivarustuksiin.”

Lasten- ja vanhustenhoitoa

Varastohommien lisäksi lukijamme ovat tehneet töitä hoitajina.

Leila Erkkilä kertoi olleensa 12-vuotiaana töissä 5-vuotiaan ”hyvin kiltin ja mukavan” pojan hoitajana.

”Kesä meni hyvin ja tuli toinenkin kesä. 14-vuotiaana pyydettiin hoitamaan myös hänen vasta syntynyttä siskoaan. Olivat mukava perhe. Pääasia oli lapsista huolta pitäminen. Samassa kylässä kun oltiin niin tavattiin tietysti myöhemminkin ja tunnetaan vieläkin. Ensi kesästä on aikaa 60 vuotta.”

Yksi lukija koki ensimmäisen kesätyönsä upouudessa Havulinnan vanhainkodissa.

”Olisiko ollut vuonna 1965? Työtehtävistä muistan, että kävin muun muassa ostamassa eräälle vanhukselle suklaata kaupasta.”

Eräs lukija kertoi päässeensä vuonna 1976 seurakunnan kesätöissä leikkaamaan ruohoa sekä kaivamaan hautoja. Tämän kuvituskuvan nurmialue on Nahkialanjärvellä. Kuva: Oona Eskeli.

Lapiointia hautausmaalla ja metallifirmassa

Lukijamme ovat olleet kyselyn perusteella myös lapioiden varressa.

Eräs lukija kertoi päässeensä vuonna 1976 seurakunnalla kesätöissä ollessaan harjoittamaan ruohonleikkuun lisäksi myös haudankaivuuta lapiolla.

Toinen kertoi lapioineensa kopeekkoja.

”Olin 90-luvulla kesätöissä metallinkierrätysyrityksessä. Yritykseen tuli sekametallia muun muassa junavaunuilla, ja minun tehtävänäni oli lapioimalla tyhjentää vaunuihin jääneet metallinjämät mitä nostokauha ei saanut pohjalta otettua. Venäjältä tuli junavaunuja, jotka olivat täynnä ampumatarvikkeiden hylsyjä ja kopeekankolikoita, nuo kopeekat kun olivat Neuvostoliiton romahdettua arvokkaampia metallissa kuin rahassa. Lapioin siis kirjaimellisesti rahaa kesätöikseni!”

Pinnaamista vai pinnistelemistä?

Nettikyselyyn saapuivat myös seuraavat kaksi muistoa.

”Olin täydet kesät vuosina 1958 ja 1959 töissä Pinnilässä. Tänä päivänä en tarkalleen tiedä, mikä oli työpaikan nimen taustana: pinnaaminen, pinnisteleminen vai tyttöjen ja naisten hiuspinneihin viittaaminen. Työpaikka oli Tampereen lennättimen sähkösanomalähettien työhuone lennätinkonttorin yhteydessä. Oli meitä poikiakin kesätyöntekijöinä Pinnilässä, mutta vakituiset sähkösanomalähetit olivat silloin nuoria naisia tai tyttöjä, kaikkien pääasiallinen työväline oli oma polkupyörä ja Tampereen kaupungin tuntemus.”

”70-luvulla menin keksitehtaalle kesätöihin. Siitä tulikin pitkä kesä – 15 vuotta.”

Yhden lukijamme ensimmäisen kesätyön tehtäviin lukeutui suklaan ostaminen kaupasta vanhukselle. Kuva: Oona Eskeli.

Iloitsen vieläkin kesätyöstä vuonna 1963 saamistani kokemuksista

”Nuorena on vitsa väännettävä” -lausahdus toteutui koululaisena.

Ensimmäinen kesätyöni 14-vuotiaana kesti kesä-, heinä- ja elokuun. Sain toimia kolmen alle kouluikäisen lapsen leikkitätinä 6 tuntia päivässä. Koin tehtäväni – eli lapsiin tutustumisen ja heistä vastuun kantamisen – mielenkiintoiseksi, tärkeäksi ja opettavaiseksi.

Kauniina päivinä ohjelmassa olivat ulkoleikit ja isoäidin haudan kukkien hoito kasteluineen. Välillä poikettiin leikkikentälle. Lähellä kotia oli mielenkiintoinen metsikkö, jossa riitti tutkimista.

Olin iloinen saamastani työtodistuksesta, joka on edesauttanut seuraavan työpaikan saantia sosiaalilautakunnan puistotädin tehtävässä, myöhemminkin opettajaopiskelussa sekä Folkhälsanin lasten kesäsiirtolan emäntänä.

Kesällä vuonna 1963 Viiala kiinnosti ulkomaalaisia urheilijoita. Olihan Risto Ankion ja Timo Koskelan saavutukset tiedossa. Usein siivellä tutustuin vierailijoihin, lähellä asuviin urheilijoihin muun muassa Conyllien pariskuntaan.

Viialan Nahkakulmassa asui kesän seiväshyppääjä Ron Morris perheineen. Pienen tuntuman sain heidän puolivuotiaaseen tyttäreensä.

Kielitaidottomana sain palavan halun oppia sanasen englantiakin. Opintojen jatkuessa kielitaitokin kehittyi kirjeenvaihdon merkeissä Los Angelesiin. Tapasin myöhemmin Morrisin perheen Espoossa heidän viettäessä sapattivapaata Suomessa.

Iloitsen vieläkin näistä saamistani kokemuksista. Silloin yhteyttä pidettiin kirjeitse ja kuulumiset luettiin viiveellä. Ulkomaanpuhelut olivat kalliita ja niitä piti tilata ja odottaa.

Eläkeläisen muisteluja
Terttu Laitinen

Akaan Seudun uudessa kesän juttusarjassa ”Täällä minä olen kesätöissä” esitellään akaalaisia kesätyöpaikkoja ja kesätyöntekijöitä. Sarja jatkuu pian.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?