Forum Akaa: Kyllä hauskaa saa olla, mutta rajansa kaikella

Henri Salonen

Nyt kun uimakelit ovat parhaimmillaan, tuli yllytyksen tuloksena hypättyä pommilla järveen. Eipä se aiheuttanutkaan niin suurta euforiaa kuin ala-asteikäisenä. Kateellisena seuraan vierestä rannalla, kuinka lapset saavat suurta iloa ihan vaan järveen hyppimisestä. Kerta toisensa jälkeen, etuperin, takaperin, voltilla, kompastuen, vatsalleen. Välillä karjutaan välissä.

Jalkapallo- ja jääkiekkotouhuissa pienten lasten kanssa leikillä ja hauskanpidolla on erittäin suuri merkitys, se on eräänlainen valeverho itse lajin harjoitteluun. Harrastuksen alkuvaiheessa varsinkin on olennaista, että harrastuksen pariin tulevalla ja sieltä lähtevällä lapsella on positiivinen mieli. Vain ja ainoastaan sen vuoksi, että samainen teletappi saapuisi seuraaviinkin harjoituksiin taas huijattavaksi oppimaan lajin alkeita.

Eräissä harjoituksissa valkku juoksutti teletappipotkupalloryhmää kenttää ympäri, koska eivät suostuneet rauhoittumaan harjoitteen pariin. Tarkoituksena oli osoittaa mitä tapahtuu, jos käskyjä ei totella. Harmi vain, että samainen porukka pyysi lisää juoksemista koska se oli niin hauskaa. Siinä valkku sitten raapi päätään ja juoksutti porukan sen verran väsyksiin, että eivät enää jaksaneet ämpyillä, eivätkä kyllä harjoitellakaan.

Omien lasten kasvattamisessa olen joutunut itsekin aikanaan opettelemaan uudestaan hauskanpidon ja leikin merkityksen. Siis ihan opettelemalla opettelemaan, asettumaan lapsen asemaan ja pakottamaan itsensä oikeasti leikkimään ja pöllöilemään. Jossain kehitysvaiheessa vaakakuppi sitten kääntyi sille puolelle, että leikkimisestä alkoi saamaan enemmän iloa kuin siihen käytti aikaa ja vaivaa.

Aikuisten tehtävä on toisaalta myös rajoittaa lasten hauskanpitoa. Tässäkin on aika monta koulukuntaa, riippuen oman hermopinteen jännitystasosta tai korvien herkkyydestä. Lapset ovat kovin huonoja leikkimään hiljaa, aina äänitasot nousevat ja varsinkin poikaporukassa painiltakaan ei vältytä. Itse olen huomannut kahden pojan kanssa, että tarmo on saatava purettua johonkin luontevasti, jos haluaa päivät, illat ja yöt viettää suhteellisen rauhallisesti. Täytyy olla oma aika ja rauha antaa poikien hauskanpitoventtiilin aueta kunnolla, että se taas yön aikana pääsee täyttymään.

Jotkut aikuiset tarvitsevat hauskanpitoon tukevan jurrin ja joillekin riittää ihan vaan omat ajatukset. Hauskanpito, leikkiminen ja rentoutuminen ovatkin yllättävän lähellä toisiaan, toinen johtaa toiseen. Joillakin säilyy myös aikuisiällä hauskanpidon ja luovuuden taito, joillekin se kehittyy uudelleen, jotkut ovat unohtaneet sen iäksi. Paljolti on kiinni aikuisillakin siitä, minkälaisessa seurassa kasvaa ja kuinka itsepäinen ja itseriittoinen persoona otsalohkon takana lymyää.

Suomalainen kulttuurimme ei oikein purematta niele hauskaa pitävää aikuista, muuten kuin lapsileikkien yhteydessä. Vähän häpeillen ja halveksuen nuristaan kulmakarvojen alta, miten se nyt tolleen. Joitain rajojakin pyritään asettamaan. Vai onko sittenkin vaan kyseessä sukupolvien välinen kuilu, samaan tyyliin sitten nuristaan itsekin, kun hauskanpitonappi on juuttunut yläasentoon? Lämmintä kesää kaikille hauskaa pitäville aikuisille!

Henri Salonen

Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori, akaalainen entinen kaupungin teknisen toimen viranhaltija.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?