Maija Holm työskenteli kassanhoitajana. Työnsä kautta yksi tärkeä ja läheinen Maijan harrastus oli ammattiyhdistystoiminta.
Kassanhoitaja Maija Holmin matka on nyt päättynyt. Maija Holm syntyi Punkaharjulla 87 vuotta sitten. Maija menetti äitinsä 6-vuotiaana. Jo äitinsä sairastaessa hän oli paljon mummonsa hoidossa. Äidin kuoleman jälkeen Maija eli Punkaharjun Putikossa isänsä ja veljiensä kansa sekä mummonsa luona Vaaran kylässä. Hän kävi keskikoulun Parikkalassa matkaten päivittäin junalla isänsä luota. Maija oli kiinnostunut kulttuurista, erityisesti musiikista. Hän kävi Työväen Akatemian Kauniaisissa, josta aatteen vahvistumisen lisäksi löytyi myös Esko-puoliso. He saivat yhdessä neljä lasta.
Maijan työura alkoi Punkaharjun Putikon Postista, päätyen aikanaan Toijalan kauppalan rahatoimiston kassanhoitajaksi. Maijan kekseliäisyys, ahkeruus ja käsityötaidot auttoivat tiukassa taloudessa. Omakotitalo rakennettiin Toijalan Lentilään Perhospolulle. Eläkkeelle Maija Holm jäi vuonna 1995.
Työnsä kautta yksi tärkeä ja läheinen harrastus Maijalla oli ammattiyhdistystoiminta. Aktiivisena ja pitkäaikaisena vaikuttajana Maija Holm toimi paikallisessa Kunnallisvirkamiesliiton yhdistyksessä ja Häme-Keski-Suomen piirissä muun muassa piirihallituksen jäsenenä sekä valtakunnallisella tasolla liittohallituksessa ja liittovaltuustossa useampia vuosia. Näitä asioita hoitaessaan hänelle kertyi monenlaisia kokemuksia; suuria voittoja ja karvaampia tappioita – niin täällä kotikaupungissa kuin kauempanakin. Vaikuttavuudeltaan merkittavin oli osallistuminen edustajiston kokoukseen, missä päätettiin Toimihenkilö- ja Virkamiesliitto TVK:n toiminnan lopettamisesta. Päätös aiheutti varmasti monenlaisia ristiriitaisia tunteita.
Vuonna 1992 Maija Holm teki valtavan urakan kootessaan Toijalan kaupungin Viranhaltijat ry: n 40-vuotishistoriikin. Tätä historiikkia selaillessa tajuaa, kuinka valtavan työpanoksen hän teki yhdistyksen, mutta myös koko kaupungin henkilökunnan eduksi. Harvalla on jatkuvaa kiinnostusta ja aktiivisuutta panna itsensä täysin peliin näiden asioiden hoitamisessa. Maija oli varsin kiinnostunut työpaikkademokratia-asioiden kehittämisestä ja toteuttamisesta. Hän toimi henkilökuntaneuvostossa ja yhteistyökomiteassa useat vuodet. Maija on ollut aikaansaamassa ja myötävaikuttamassa kaupungin työntekijöille muun muassa liukuvan työajan ja työpaikkaruokailun.
Maija oli pitämässä henkilöstön puolia koulutusmäärärahan nostamisessa aallonpohjasta alimmalle suositustasolle. Sydäntä lähellä olivat henkilöstön kuntoutusasiat, muun muassa taukoliikunnan käynnistäminen. Lisäksi oli monenlaisia projekteja, joita ei saatu loppuun suoritetuiksi tai jotka olivat matkan varrella totaalisesti tyrmätty. Joidenkin asioiden eteenpäin viemiseksi hän teki vuosikausia epäkiitollista työtä. Kehuja ei tainnut tulla kummaltakaan puolelta sen enempää kuin kannustusta henkilöstönkään taholta. Siitä huolimatta Maija hyväntuulisesti ja huumorilla paiski töitä ja yritti innostaa muitakin mukaan.
Asiapuolen lisäksi Maija Holm osasi pitää myös hauskaa. Juhlissa ja kekreissä Maijaa pyydettiin vetämään bravuurinumeronsa. Siinä on ollut pilkettä silmäkulmassa ja nauru herkässä kun Maija kysyi: ”Oletkos koskaan tanssinut labaduuta?”
Työväen Urheiluliitto oli Maijalle erittäin tärkeä. Liiton toiminta, liittojuhlat ja retket sai Maijan sydämen sykkimään ja jalat marssimaan. TUL:n marssi oli hänelle erittäin rakas. Jokaisessa tilaisuudessa Maija halusi laulaa yhdessä TUL:n marssia muiden kanssa. Innoissaan Maija toimi Toijalan Valppaassa ja Toijala-Lentis oli hänelle tärkeä tapahtuma. Lentiksessä Maija oli kioskissa kahvia myymässä vuosikymmeniä. Maija polkupyöräili, käveli ja vaelsi pitkiä matkoa. Hän liikkui ja osallistui aktiivisesti eri seurojen ja yhdistysten retkiin. Toijalan Eläkkeensaajissa Maija Holm toimi eri tehtävissä. Suosittu rivitanssi tuli mukaan toimintaan hänen aloitteestaan.
Toijalassa Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jäsenenä Maija Holm toimi hyvänä vaikuttajana. Muun muassa Nuorten Kotkien toimintaa hän veti aktiivisesti pitkään.
Ystävällisenä ja hyväntuulisena Maija pärjäsi maailmalla. Vaikka vuodet vieri ja vuosia kertyi, niin ikä ei häntä painanut. Maija lähti innokkaana ja rohkeasti matkaan. Ulkomaan kiertomatkoille hän lähti yksin, jollei saanut tuttua matkaseuraa mukaansa. Muun muassa Intiassa Maija kävi äiti Ammaa halaamassa, Afrikan matka oli toiveiden toteutuma. Hän kävi Kiinassa Shanghaissa, ja Egyptin matka Niilin risteilyineen toi uusia tuttavuuksia. Reissuihin kuuluivat myös muun muassa Prahan ja Leningradin matkat sekä ulkomailla pidetyt liittojuhlat ja kokoukset. Suomen ladun kautta löytyi Lappiin suuntautuvia matkoja. Akaan Seudun Ruskien tekemä Englannin reissu bussilla ja seikkailut Lontoon maanalaisessa olivat Maijalle aikamoinen kokemus.
Kesäisin Maija harrasti marjastusta ja sienestystä. Maija ui myös pitkiä matkoja. Toijalan Satamassa ihmiset olivat hälyttämässä pelastuslaitosta, kun rannalla oli vaatteet, joiden omistajaa ei näkynyt pitkään aikaan. Tulihan Maija lopulta takaisin Satamaan kierrettyään saaren uimalla ja välillä rantakivellä aurinkoa ottaen.
Maija oli kiinnostunut luontaislääkinnästä. Itse valmistetuilla Ruotsin-tipoilla ja kehäkukkaöljyllä hoitui moni vaiva. Ystäviään hän mielellään opasti kasvilääkinnän salaisuuksiin.
Viimeisinä vuosinaan tärkeitä olivat yhteiset tapaamiset perheen kanssa. Maijalla oli tärkeää, että lapset saivat hyvän koulutuksen. Hän kantoi huolta lapsista ja lapsenlapsistaan ja oli onnellinen heidän menestyksestään ja saaden itse voimaa heidän tapaamisistaan.
Maija oli hyvä ystävä, joka ei puhunut pahaa kenestäkään, saattoi vain kertoa mielensä pahoittamisesta jostakin asiasta. Luonnossa liikkuminen, musiikki, lukeminen ja perheen sekä ystävien tapaamiset palauttivat hyvän olon. Maija ei myöskään kehunut itseään millään tavoin. Hän oli monessa mukana ja sitoutui tiiviisti ja aktiivisesti kaikkeen toimintaan, johon hän lähti mukaan.
Maijaa lämmöllä muistaen ystävät ja toverit.
Riitta Suominen
Raili Roininen
Viimeisimmät kommentit