Oliver Lüütsepp on kolmatta kautta Akaa-Volleyn päävalmentajana. Kuva: Mikko Peltoniemi
Syksyllä 2020 Akaa-Volleyn virolaisella päävalmentajalla Oliver Lüütseppillä oli kasassa sellainen liigajoukkue, jota hän oli toivonut. Runkopelaajat Urpo Sivula, Joni Mikkonen, Eetu Pennanen, Voitto Köykkä, Panu Pitkänen ja Aleksi Kaatrasalo jatkoivat, ja uusina kasvoina rivejä täydensivät Suomen ja Viron maajoukkueista tutut keskitorjuja Markus Kaurto ja passari Markkus Keel.
– Odotukset olivat korkealla, mutta nyt ne ovat hieman pienentyneet. Tämä on ollut hankala kausi, kolmatta vuotta Akaassa valmentava Lüütsepp tiivisti tilanteen keskiviikkona 17. helmikuuta, kun runkosarjaa oli jäljellä kaksi ottelua.
Perjantaina 19. helmikuuta Toijalan Monarilla olisi vastassa rovaniemeläinen Lakkapää, ja ilma oli kysymysmerkkejä sakeanaan.
– Eilen minulla oli treeneissä kahdeksan pelaajaa, joista yksi oli farmijoukkueesta. Kolme oli kipeänä, ja Pennanen sai edellisessä pelissä pallon silmäänsä, joten hän ei perjantaina pelaa. Kätensä loukannut Teemu Kuusela ei voi vielä edes harjoitella, Lüütsepp kertoi.
Koronan kiusaamalla ja kertaalleen keskeyttämällä kaudella Akaa-Volleyn taivalta raskauttivat myös loppusyksyn mustat hetket kahdessa kotiottelussa. Lokakuun 18. päivä yleisö näki pallon perässä kohti seinää rynnineen libero Voitto Köykän ranteen murtuvan. Yksitoista päivää myöhemmin samalla kenttäpuoliskolla hiljennyttiin katsomaan, kuinka nilkkansa taittanut Markus Kaurto hakkasi tuskissaan parkettia.
– Etenkin Voiton loukkaantuminen vei varmuutta vastaanotosta ja puolustuksesta ja vaikutti koko peliin paljon. Myös Kaurton poissaolo näkyi, vaikka meillä onkin kaksi muuta hyvää keskitorjujaa, Lüütsepp sanoo.
Voitto Köykkä (oik.) loukkasi lokakuussa vasemman kätensä ja joutui jättämään kentän kesken ottelun. Ossi Heino (vas.) ja Panu Pitkänen kyselivät käden vointia. Kuva: Harri Mattila
Pitkänen kantaa hurraamisvastuun
Loukkaantumisten lisäksi kaikki pelaajat eivät ole Oliver Lüütseppin mukaan pelanneet aivan odotetulla tasolla, ja myös pelaajien luonteet vaikuttavat siihen, miten peli kulkee.
– Kauden alussa epävarmuustekijä oli se, että meillä on kyllä kovia työmiehiä, mutta hurraata huutavia meillä ei ole. Lentopallossa voi välillä pärjätä myös tunnemyrskyllä, mutta minä tiesin, että meidän on luotettava hyvään peliin, Lüütsepp sanoo.
Kun peli toimii, hiillos ei vaadi palkeita ja puhkumista. Jos se ei toimi, ei hurraata voi teeskennellä.
– Ei ihminen muutu sillä tavalla. Ja onhan meillä onneksi yksi hurraa-mies, Panu Pitkänen. Jos meillä olisi pari samanlaista lisää, osa peleistä voisi kääntyä meille. Mutta fiilis syntyy onnistumisista, eikä Panu voi koko ajan hurrata. Hänen pitää keskittyä peliin.
Entä miltä Oliver Lüütseppistä on viime ajat tuntunut pelata ilman yleisöä.
– Sitt. Paska. Laita se juttuun, viroksi haastateltu valmentaja kuvailee kahdella kielellä ja jatkaa.
– Minun mielestäni Akaa-Volley on fanien seura. Joukkue, jonka takana fanit ovat aina olleet. Jopa Rovaniemellä meillä on muutama oma fani katsomossa, ja Vantaalla, Loimaalla ja Raisiossa 50.
Kotihallissa tunnelma on miehen mielestä mieletön.
– Kuten sanoin, joukkueessamme ei ole paljon hurraa-miehiä, ja se korostuu silloin, kun meillä ei ole seitsemättä pelaajaa. Minä kaipaan yleisöä kovasti.
Lüütsepp uskoo, että fanit muuttavat osaltaan joukkueen peliä tehokkaammaksi.
– Olemme saaneet faneilta niin paljon tukea, että heidän puuttumisensa vaikuttaa ehkä meihin enemmän kuin muihin joukkueisiin. Se on harmi, mutta emme voi sille mitään. Koko maailma pelaa nyt tyhjissä saleissa ja tyhjillä stadioneilla.
David Petterssonin torjunnan ohittava Panu Pitkänen toi energiaa kentälle Suomen cupin välieräottelussa VaLePaa vastaan. Kuva: Markku Ruonala.
Markkus Keelin lähtö oli yllätys
Koronatilanteesta johtuvat rajoitukset ovat rapauttaneet lentopallossakin kaikkien mestaruusliigajoukkueiden taloutta ja toimintaa. Akaa-Volleyssa yksi vaikutus oli Oliver Lüütseppin mukaan seuran reagointi siihen, kun passari Markkus Keel halusi tammikuun puolivälissä siirtyä pelaamaan Nizzaan.
– Lähtö tapahtui nopeasti ja oli minulle yllätys. Hän soitti yhtenä päivänä, että on saanut tarjouksen Ranskasta ja haluaisi lähteä. Valmentajana en tietenkään ollut innoissani siitä, että ykköspassari lähtee, mutta hänen urallaan se oli askel eteenpäin, Keelin pitkään tuntenut ja häntä Viron maajoukkueessakin valmentava Lüütsepp sanoo.
Akaa-Volley tiedotti 18. tammikuuta, että Keelin sopimus oli purettu yhteisymmärryksessä.
– Minä olisin halunnut pitää hänestä kiinni, mutta seura päätti, että annamme hänen lähteä. Seura päätti myös, että uutta passaria ei hankita. Pelaajia oli kyllä tarjolla, siitä se ei ollut kiinni. Ratkaisu oli taloudellinen, Oliver Lüütsepp kertoo.
Näin kakkospassari Mikko Kuuselasta tuli loppukaudeksi ykköspassari. Lisäksi A-Volleyssa juniorina pelannut ja tällä hetkellä lempääläläisen Lempo-Volleyn ykkössarjajoukkueen peliä pyörittävä 18-vuotias Saku Tuomivaara on ollut varamiehenä ja päässyt kentälle kolmessa ottelussa. Onnistunut liigadebyytti nähtiin 5. helmikuuta Oulun Ettaa vastaan.
– Mikko on nyt ykköspassari, johon luotamme, mutta meillä on myös toinen vaihtoehto, jota voimme käyttää. Sakulla on vähän kokemusta mutta kova halu. Sellaisen pelaajan kanssa on hieno tehdä töitä, Oliver Lüütsepp sanoo.
Passari Markkus Keel lähti Akaa-Volleysta Ranskaan kesken kauden tammikuussa. Kuva: Harri Mattila.
Joensuussa ei oltu henkisesti valmiita
Akaa-Volley pelaa runkosarjan viimeisen ottelunsa Hurrikaani Loimaata vastaan Monarilla perjantaina 26. helmikuuta. Vaikka kausi ei ole ollut riemujuhlaa, kaikki on vielä mahdollista.
– Kauden alussa ajattelin, että tappioita ei pitäisi juuri tulla, mutta niitä on tullut aika lailla. Taistelemme kuitenkin loppuun saakka ja pyrimme parhaaseen mahdolliseen tulokseen, Oliver Lüütsepp sanoo.
Hänen toiveenaan oli runkosarjan kolmas sija, mutta sarjataulukossa toiseksi viimeisenä olevalle Karelian Hurmokselle 10. helmikuuta kärsitty tappio veti mattoa alta. Ennen viimeistä peliä Akaa-Volley on viidentenä.
Häviö Hurmokselle johtui Lüütseppin mielestä siitä, että Joensuuhun mentiin hakemaan ilmeistä voittoa.
– Emme olleet henkisesti valmiita, ja Hurmos pelasi yllättävän hyvin. Jos lähdet peliin sillä asenteella, että eiköhän tämä hoideta – ja tarkoitan nyt pelaajien lisäksi myös itseäni – pelin aikana ei saa enää muutettua asioita.
Kapteeni Mikkonen näyttää esimerkkiä
Pari päivää haastattelun jälkeen Akaa-Volley päihitti Lakkapään koti-Monarilla puhtaasti 3–0. Lüütseppin analyysi saapui Messenger-viestinä.
– Yksi kauden mukavimmista peleistä. Hyökkäyspeli saatiin sujumaan heti alussa, ja se säteili itsevarmuutta pelin muihin osa-alueisiin.
Lüütseppin mukaan kaikki pelasivat hyvin, mutta valmentaja nostaa esiin ”superpelin pelanneen Joni Mikkosen” ja vielä alkuviikolla sairastelleen ja Eetu Pennasta paikanneen Nico Nurmesniemen.
– Joni on mielestäni paremmassa kunnossa kuin vuosiin, ja kapteenina hänen vakaat peliesityksensä ja suhtautuminen harjoitteluun ovat hyvä esimerkki muulle joukkueelle. Myös Nicon erittäin hyvät syöttövuorot ja muut onnistumiset yleispelaajana olivat iso osa voittoa.
Omaa ja Akaa-Volleyn mahdollista yhteistä tulevaisuutta Oliver Lüütsepp sanoo kommentoivansa vasta kauden jälkeen. Viron maajoukkueen apuvalmentajan työt puolestaan pääsevät vauhtiin toukokuussa.
– Toiveet ja odotukset ovat korkealla. Edessä ovat koti-EM-kisat aivan kuten Suomella, ja valmentajien kesken olemme jo pitäneet etäpalavereja ja katsoneet pelejä. Vähitellen etenemme niitä päätöksiä kohti, ketkä valitaan lopulliseen joukkueeseen.
Runkosarjan toiseksi viimeinen peli rovaniemeläistä Lakkapäätä vastaan sujui hyvin, ja Oliver Lüütsepp uskoo, että tavoitteet voidaan saavuttaa. Kuva: Mikko Peltoniemi
Viimeisimmät kommentit