Miisa Korveanho.
Puhelin on käsissämme vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Käytämme sitä paitsi yhteydenpitoon myös esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen ja kirjojen lukemiseen. Se, että olemme aina tavoitettavissa, on suorastaan itsestäänselvyys. Vaadimme sitä paitsi itseltämme myös muilta – ja jos vastausta ei toiselta kuulu kohtuullisen ajan sisässä, turhaudumme ja ärsyynnymme.
Innostuin pohtimaan puhelimen roolia arjessa, sillä omassa puhelimessani on käytössä ruutuajan seuranta, joka antaa tiukkaa numeerista dataa käyttäjästään omien havaintojeni tueksi.
Pelkästään aikani puhelimella pyörii tavallisesti jossakin neljän ja viiden tunnin paikkeilla vuorokaudessa, jolloin siis kokonaisruutuaikani puhelimella on viikossa noin reilun 30 tunnin ja 40 tunnin välimaastossa. Se tarkoittaa sitä, että käytän viikossa jopa puolitoista vuorokautta pelkästään puhelimella roikkumiseen. Uskallan väittää, että monella muulla katsomatta ikään, sukupuoleen tai yhtään mihinkään muuhun taustatekijään aika pyörii ihan samoissa lukemissa, vaikka sitä olisikin vaikea uskoa.
Itse tietysti aloin heti perustella omaa ruutuaikalukemaani esimerkiksi sillä, että käytän puhelintani myös monessa hyödyllisessä yhteydessä. Kuuntelenhan puhelimellani äänikirjoja, ja onhan videopuheluiden soittaminen toki tärkeä osa yhteydenpitoa toisiin ihmisiin. Samainen ruutuajan seuranta kuitenkin pettymyksekseni paljastaa, kuinka viikosta toiseen käytetyimpien appien kärjessä keikkuvat Instagram, Facebook ja WhatsApp – siis aika tavalliset sovellukset, jotka löytyvät suurimmalta osalta meistä. Hups.
En sitten kuuntelekaan ihan niin paljon niitä äänikirjoja kuin haaveilen kuuntelevani. Kompastuin omaan selittelyyni jo ennen kuin sitä ehdin kunnolla aloittaakaan.
On kuitenkin ihan tärkeää huomioida, että kokonaistuntimäärä ei kerro koko totuutta. On totta, että viisi tuntia puhelimen käyttämistä vuorokaudessa on paljon. Kokonaistuntimäärän tuijottamisen sijaan on huomattavasti mielekkäämpää tarkastella sitä, millaisiin arjen hetkiin puhelin pääsee osaksi. Missä tilanteissa siihen tarttuu erityisen alttiisti, sekä tietysti minkä toiminnan parissa aika sitten kuluu?
Omaa puhelinkäyttäytymistään havainnoidessa voi paljastua yllättäviäkin asioita. Seuranta kertoo, että avaan puhelimeni keskimäärin reilu 100 kertaa päivän aikana. Se on siis noin kuusi kertaa tunnissa koko hereillä oloaikanani. Huh. Onko siihen puhelimeen ihan totta pakko tarttua joka kerta, kun on vähän tylsää tai samalla sekunnilla, kun joku ilmoitus iskeytyy näytölle? Ei ole, mutta se on helppoa ja houkuttelevaa.
On tärkeää tunnistaa tilanteet, jolloin puhelimeen tarttuu ja päämäärätön selailu ja pomppiminen sovelluksesta toiseen alkaa. Selailun on todettu kuormittavan aivojamme, ja ne nyky-yhteiskunnassa saavatkin harvoin taukoa informaatiokuormitukselta. Aivojemme täytyy olla todella uupuneita, selaillessa kun ei oikein pysähdy minkään äärelle.
Mitä jos ensi kerralla kaupan kassajonossa tai lääkärin vastaanottoa odotellessa et tarttuisikaan puhelimeen? Ehkä voisit jättää sen odottamaan taskuun tai laukkuun. Hurjimmat jättävät sen autoon tai jopa kotiin. Siispä haastan kaikki lukijat pohtimaan omia puhelimeen liittyviä käyttötottumuksiaan ja erityisesti niihin kytköksissä olevia tilanteita, ja jatkan myös itse niiden pohtimista. Sitä ennen taidan kuitenkin selailla vielä vähän Instagramia.
Miisa Korvenaho
Kirjoittaja on toisen asteen opiskelija Toijalasta.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Viimeisimmät kommentit