Keskiviikkona 13. tammikuuta on nuutinpäivä. Joulu on vietetty, uusi vuosi on vaihtunut. Nuutinpäivän sanotaan viimeistään vievän joulun pois, ellei loppiainen sitä jo tehnyt. Mutta uusi vuosi, se on vasta alussa ja kestää koko vuoden.
Ensimmäisenä sunnuntaina loppiaisen jälkeen eli tänä sunnuntaina vietetään kirkossa kasteen sunnuntaita. Meillä usein kaste mielletään pieneen vauvaan, vaikkakin kaste voidaan suorittaa myöhemmässäkin elämänvaiheessa. Kasteessa tullaan osaksi omaa kotiseurakuntaa ja maailman laajuista kirkkoa. Nimeltä kutsuttuna osaksi Jumalan perhettä ja taivaan isän lapsiksi.
Teitkö sinä tänä vuonna uudenvuoden lupauksen? Perinteisesti tällöin luvataan lopettaa paheita, alkaa viettämään terveellisempää elämää tai vaikka vähentää sosiaalisessa mediassa vietettävää aikaa.
Mutta kuinka usein lupausta antaessasi tai tehdessäsi mietit, että lupaisit jotain sellaista, joka olisi lupaus toisen ihmisen hyväksi? Lupaisit pitää huolta lähimmäisestä, auttaisit apua tarvitsevaa tai antaisit omastasi? Usein tulee oltua tässäkin asiassa itsekäs ja luvattua asioita nimenomaan omaksi hyväksi.
Meidän terveydellistä turvallisuutta säädellään tällä hetkellä erinäisin rajoituksin. Rajoitusten tarkoituksena on pitää meidät terveinä ja turvata apua tarvitseville riittävät hoitoresurssit sairaaloissa. Rajoituksista huolimatta, on tarpeen pitää huolta perheestään. Perhe voi tässä kohtaa olla se tuttu, samassa taloudessa asusteleva pieni joukko ihmisiä. Tai perhe voi olla meidän Akaan seurakunnan alueella asuvat ihmiset. Joissain tapauksissa perhe voi olla vieläkin laajempi käsite.
Nyt kun elämäämme muokkaavat erinäköiset rajoitukset, ovat kaikki keinot tervehtiä, ilahduttaa ja lohduttaa lähimmäisiämme sallittuja. Voi vaikka kaivaa esille vanhat kunnon kirjekuoret ja paperit, kirjoittaa kirjeen tai piirtää kuvan ja laittaa sen postin vietäväksi. Yhteyttä voi pitää myös puhelimitse soittamalla tai viestillä.
Voimme luoda uskoa, tarjota kuvainnollista olkapäätä, johon nojata sekä korvaa, joka kuuntelee. Tässä voisi olla myös oiva hetki lopettaa jossittelu kaikista niistä yhteydenotoista, jotka vuosien saatossa ovat jääneet syystä ja toisesta tekemättä. Ottaa yhteyttä siihen vanhaan kaveriin, sukulaiseen tai naapuriin ja kysyä, mitä kuuluu?
Elämme vielä tänä alkaneena vuonna poikkeuksellista aikaa, jonka seurauksia kannamme mukanamme vielä jonkin aikaa. Ja osa niistä tulee loppuajoiksi jäädäkseen. Sanotaan kuitenkin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Nyt kun ahdistusta, pahaa oloa ja avuntarvetta on kaikissa ikäryhmissä ja taustoista riippumatta, voisimme yhdessä olla enkeleitä toisillemme ja tehdä yhdessä lupauksia toistemme hyväksi.
Pienikin teko, voi olla ratkaiseva.
Pienikin sana, voi kirkastaa päivän.
Pienikin toteutunut lupaus, voi olla pelastus.
Niin sinun, kuin minun.
Olisiko tässä ajatusta sinunkin uudenvuoden lupaukselle?
Hanna Jussila
Kirjoittaja on kasvatuksen työalavastaava Akaan seurakunnassa.
