Onnea Sinulle valmistuva nuori! Toukokuussa tulee 28 vuotta siitä, kun itse pääsin ylioppilaaksi ja 20 vuotta siitä, kun valmistuin yliopistosta.
Hain Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kaksi kertaa, ja toisella kerralla pääsin sisään. Muistelen opiskeluaikaa työntäyteisenä, mutta se on myös elämäni hauskimpia ajanjaksoja. Opiskelin oman alani lisäksi ympäristötieteitä ja musiikkialan johtamista. Kävin jopa yhden fysiikan kurssin!
Moni koulukavereistani oli ehkä yllättynyt, että lopulta pääsin yliopistoon. En ole koskaan ollut hyvää kummempi oppilas, lähinnä aina sinnitellyt kiitettävien rajalla, lukion matematiikassa ja fysiikassa en sitäkään. Syy siihen, miksi päädyin yliopistoon, on vanhemmissani.
Kotona ei mitenkään vaadittu korkeakoulututkintoa, mutta mahdollisuutta opiskella pidettiin etuoikeutena ja yliopistoa vaihtoehtona myös minulle. Äiti kannusti hankkimaan maisterinpaperit, jotta mikään työelämässä ei jäisi ainakaan tutkinnon puutteesta kiinni.
Tutkinto ei ole kenenkään ihmisarvon mittari, ja työelämässä pärjää aina hyvä tyyppi, joka on valmis oppimaan. Pelkkä tutkinto ei myöskään tee kenestäkään huippuosaajaa, mutta kannustan silti opiskelemaan, sillä mikään ei korvaa nuorena vietettyjä opiskeluvuosia. Se on paitsi kivaa myös kasvattavaa, opettavaista ja inspiroivaa aikaa. Monet asiat oppii työn ohessa, mutta teoria luo pohjan ajattelulle ja myös käytännön toteuttamiselle.
Pidän tutkintoani saavutuksena, mutta siihen liittyy myös kriisi. Ensimmäisten työvuosien jälkeen olin varma, että alavalintani on väärä. Tunsin, että minun oletetaan olevan uratykki ja rakentelin mielessäni urapolkua, jota vielä kolmekymppisenä hoin ympärillä oleville ihmisille. Mutta kuten sanonta kuuluu, vika ei ole maanantaissa, vaan työpaikassa.
Kun ikää tulee, oppii tunnistamaan, mikä on omaa osaamista ja persoonaa vastaavaa työtä. Nykyään viikonloput ovat tärkeitä, mutta viikot työni parissa haastavia ja palkitsevia. Olen iloinen siitä, mitä opiskelin.
Tämän kevään valmistuva, katso uteliaana tulevaan ja pohdi erilaisia, hullujakin vaihtoehtoja. Älä mieti, että minusta ei ole pääministeriksi tai johtajaksi, vaan muista että olet vasta matkalla. Älä anna muiden arvioida sinua, vaan kuuntele itseäsi. Pääset vielä monta kertaa kokeilemaan kykyjäsi ja oppimaan lisää itsestäsi.
Opiskelupaikkoja kannattaa katsella Tamperetta ja Hämeenlinnaa kauempaakin, sillä etäisyys antaa näkemystä. Vanhempien vaikutuspiiristä poistuminen tekee hyvää sekin, ja kotiin saa myöhemmin palata. Saa jännittää ja saa pelätä, mutta rohkeus palkitaan varmasti.
Poikani sanoi 6-vuotiaana, että aikoo isona joko Hollywoodiin tai Valkeakoskelle. Vastasin, että vaikka rakastankin syntymäkaupunkiani, toivon että pidät mielessäsi Hollywoodin. Isot unelmat vievät eteenpäin.
Oma unelmani Rauma-Repolan pääjohtajuudesta raukesi muutamaan yritysfuusioon ja ymmärrykseen siitä, kuka minä olen. Ei se silti haittaa, että haaveilin joskus niin. Ei haittaa sekään, jos lastani ei koskaan nähdä Hollywoodissa.
Erika Löövi
Kirjoittaja on akaalainen perheenäiti ja kauppatieteiden maisteri
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
