Koronauutiset ovat uusi normaali, joten ei niistä sen enempää. Onneksi meillä on hallinnollinen isoveli, joka kertoo miten pitää milloinkin toimia, ja kiltisti maakunnissa totellaan yrityksiä, kuluttajia ja opiskelijoita myöten. Luotto on kivenkova.
Nyt kun ei ole muutakaan tekemistä, voi pallotella ajatuksilla. Mitä jos vastaavanlainen epidemia olisi puhjennut 20 vuotta sitten? Kuinka olisi kotikoulu ja etäopetus järjestetty? En epäile lainkaan, etteikö se olisi onnistunut, työkalut vaan olisivat olleet sen aikaisia.
Mobiililaitteiden tai tietokoneiden suuntaan tuskin olisi tuijotettu. Faksin korkeintaan. Varmaankin vanhemmat olisivat juosseet koululta hakemassa A4-tehtäväpapereita lapsilleen, ja niitä olisi sitten seuraavana aamuna palautettu täytettyinä. Opettajat olisivat istuneet aina luotettavan ja tunnollisen kopiokoneen ääressä, ja samalla tarkastaneet edellisen päivän tehtäviä. Tentit ja kokeet olisi voinut päästä tekemään koululle riittävän pienissä ryhmissä. Ehkäpä puhelimitse olisi saanut opettajalta henkilökohtaistakin palautetta tehtäviin liittyen. No problem!
Tänään arki etäopetuksessa ja kotikoulussa koostuu Meet-tapaamisista ja Wilman kautta saatavista tehtävänannoista. Vanhemmat opiskelijat käyttävät myös Teamsia ja Zoomia yhdessä sähköisten Moodlen kaltaisten oppimisalustojen kanssa. Vaikkakin tähän tilanteeseen jouduttiin/päästiin yllättäen ja kertapamauksella, oli jonkinlainen valmius ohjelmien käyttöönottoon olemassa. Onhan verkkokurssejakin ollut jo vuosia saatavilla. Edelleen tilannetta on helpottanut se, että ensimmäisen modernin älypuhelimen markkinoille tulosta on jo 20 vuotta, on ollut aikaa harjoitella somettamista ja surffaamista.
20 vuoden päästä nauretaan tämän päivän etäopetukselle. Ihanko oikeasti koululaiset istuivat iPadin tai tabletin edessä ja katselivat toistensa ja opettajan pikselimössöistä naamataulua ja kuuntelivat opettajan ohjeita lapsukaisten vanhempien huutaessa taustalla muille sisaruksille toimintaohjeita? Isät kekkuloivat kalsareissaan. Wilman mobiilisovelluksen toiminnallisuudet eivät enää edes naurata, ne itkettävät. Kun ei tiedä paremmasta, niin kaikkeen tottuu näin kylvöajankin lähestyessä.
Haitekki on kahdenkymmenen vuoden aikana siinä pisteessä, että joko kaksisuuntaisten televisioiden ja/tai hologrammien avulla toteutetaan opetusta välitunteineen joko kiinteissä koulutiloissa tai kotona. Opetus on samaa kaikkialla maakunnissa saman ylivertaisen opettajan johdolla vuosi- ja kurssikohtaisesti. Teknologia aiheuttaa väistämättä työttömyyttä. Huikeita säästöjä saavutetaan, kun enää ei tarvita jokaisessa kylässä ja kaupungissa omaa opettajistoa, eikä välttämättä koulutilojakaan. Opetussuunnitelma saadaan syötettyä pienintäkin yksityiskohtaa myöden kaikille samanlaisena. Tulee kunnon kansalaisia.
Onneksi vasta 150 vuoden päästä telepatian ja keinoälyn avulla ihmiset ohjelmoidaan valmiiksi sellaisiksi kuin sen aikainen hallinnollinen yhteiskunta ihmisiä tarvitsee, jos tarvitsee. On tullut Terminaattorit ja Transformerssit katseltua sillä silmällä, että täytyy ravistaa päätä ja palata tähän hetkeen.
Henri Salonen
Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori, akaalainen entinen kaupungin teknisen toimen viranhaltija.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
