Kotimaa-lehti on julkaissut jo jonkin aikaa Kirkko & minä -palstaa. Siinä hyvin erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset kertovat suhteestaan omaa kotikirkkoonsa. Kirkolla tässä yhteydessä tarkoitetaan nimenoman kirkkorakennusta. Näissä lehtijutuissa käydään läpi sekä kyseisen kirkon historiaa että kertojan kokemuksia ja suhdetta tuohon kirkkoon liittyen. Omat ja lähipiirin elämän taitekohdat vuosien varrella linkittyvät monen kohdalla juuri kotikirkkoon. Lukijalle kyseinen palsta on hyvin mielenkiintoinen ja antaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin kirkkoihin eri puolilla Suomea. Palstalla on ollut mukana myös ulkomailla toimivien suomalaisten seurakuntien kirkkoja.
Meillä Akaassa on kolme kirkkoa – Akaan, Kylmäkosken ja Viialan kirkot. Oma kotikirkkoni on Viialan kirkko, jolla on tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuosi. Kirkkoa rakennettiin sotien jälkeen, jolloin rakennusmateriaaleista oli pulaa. Kirkon valmistuminen on vahva osoitus yhteisöllisyydestä, rakennettiinhan se pitkälti lahjoitusvaroin. Viialan kirkko on luokiteltu myös Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Omat ensimmäiset muistoni Viialan kirkosta liittyvät päiväkerhoon, jossa kerho-ohjaajana toimi muun muassa Hilkka Korpisaari. Seuraavat muistot liittyvät mummoni ja kahden tätini siunaustilaisuuksiin 1970-luvun alussa. Muistotilaisuudet pidettiin vanhassa seurakuntasalissa, joka nykyisin tunnetaan rippikoulusalina. Alakouluikäisenä kävin myös nuorten kerhoissa, joita pidettiin silloisen seurakuntasalin alakerrassa. Yhtenä talvena muistan olleeni mukana laulamassa lapsikuorossakin silloisen kanttorin Kauko Laitisen ollessa ohjaajana. Ripille olen päässyt kotikirkossani Heikkilän Juhan toimiessa rippipappina. Omat vanhempani on myös siunattu viimeiselle matkalleen siellä.
Kotikirkkoni on valoisa ja tyyliltään ajaton. Jo kirkkosaliin sisälle astuessa on aistittavissa levollinen tunnelma. Kirkossa istuessani katseeni suuntautuu väistämättä Lennart Segerstrålen maalaamaan alttaritauluun ”Kristus Viialan katukuvassa”. Taulu on alttaritauluna ehkä perinteistä poikkeava, mutta kuvasta on helppo saada mielleyhtymä muutaman vuosikymmenen taakse Viialan katukuvaan, kolmen piipun kylään.
Viialan kirkko on oiva paikka järjestää konsertteja hyvän akustiikkansa vuoksi. Viime syksyn Akaa Lux -tapahtumassa kirkko varmasti yllätti monet sillä, kuinka upea juhlavalaistus oli saatu aikaan urkujen huoltovalaistuksella. Todellinen monitoimitila siis!
Viime vuosina seurakunta on hienosti totuttanut nuoria eri kirkkoihimme järjestämällä esimerkiksi rippikoululaisille erilaisia tilaisuuksia seurakuntamme eri kirkoissa sopivasti ristiin. Toivottavasti heille näin muodostuu vahva side useampaankin kuin yhteen kotikirkkoon. Oma poikani pääsi ripille Kylmäkosken kirkossa, joka oli myös äitini rippikirkko. Tuntuu, että ainakin monella ikäiselläni on vahvat tunnesiteet kirkkoon johtuen juuri noista lapsuudessa ja nuoruudessa koetuista kirkkotapahtumista. Kun nyt korona aikana on siirrytty striimaamaan jumalanpalveluksia ja järjestetty muitakin etätapahtumia, on mielenkiintoista nähdä, kuinka se vaikuttaa jatkossa osallistumiseen kirkollisiin tapahtumiin. Lisäisikö kaipuu yhdessä kokemiseen tulevia kävijämääriä?
Vallitsevan tilanteen vuoksi Viialan kirkon 70-vuotisjuhlallisuudet on siirretty myöhempään ajankohtaan. Onnittelut kuitenkin jo tässä vaiheessa kotikirkolleni! Olet juhlasi ansainnut.
Saila Kallioinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
