Lapseni 12 vuotta, kohta 13, pyytää saada kaveria kylään tai lähteä tapaamaan kavereita kylille ja kauppaan. Sanon ettei se nyt käy ja on kiellettyä hengailla julkisilla paikoilla turhaan. Saan vastaukseksi, että ”miksi muut mun kaverit saa? Miksi mä en saa mennä?”
Vastaan kertomalla miten korona tarttuu, voi olla oireeton, voi tulla vaikka juuri siitä maitopurkista, jonka kaupasta sattuu ostamaan, jonka joku on hyllyttänyt tai muut siihen koskeneet jo. Puhutaan, mutta lapsi ei ymmärrä eikä sisäistä asiaa vaan vastaa takaisin ”Mitä sitten, ei mun kavereilla koronaa ole.”
Kerron, että koska olet niin rakas meille, emme halua, että sinulle tai kenellekään läheisellä käy mitään, ja murrosiän kynnyksellä oleva teini huutaa ”no ettekö vois rakastaa vähän vähemmän! Muidenkin vanhemmat antaa mennä ja nähä kavereita!” ja paiskaa oven kiinni.
Miksi osa vanhemmista antaa mennä kylille kauppaan ja hengailla? Kun kentällä tai leikkipuistossa ei ole muita, saako sinne mennä silloin, vaikka siellä on monet muutkin olleet hipelöimässä paikkoja aiemmin? Pitääkö sopia, että voi tavata vain kahta tiettyä kaveria, jotka eivät tapaa muita vai onko sekin liikaa?
Ylireagoinko itse, sillä alan kyseenalaistamaan omia päätöksiäni kuullessani, että muut saavat olla tuolla vapaammin? Olenko liian tiukkarajainen? Mitä minun pitää tehdä ja sanoa? Missä ovat yhteiset rajaukset vanhempien kesken asiaan nyt kun vanhemmat ovat vastuutettuina? Kuka neuvoisi vanhempia?
Neuvoton ja tuskastunut äiti
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä
Viimeisimmät kommentit