Ajatus, jolla haluan aloittaa, on että tasollinen eriyttäminen, joko vaikeampien tai helpompien kurssien suorittaminen niin sanottujen normaalitasoisten sijasta on täysin mahdollista ja erittäin suotavaakin, jos kaipaa aitoa omantasoista tekemistä.
Omakohtainen esimerkkini: Viialan yhtenäiskoululla teimme yhteistyötä opettajien välityksellä Valkeakosken lukion kanssa, jonka johdosta sain suorittaa lukion englannin ykköskurssin verkossa viime vuoden lopulla. Olimme englanninopettajani kanssa jutelleet tästä ideasta jo jonkin aikaa syksyn aikana. Hetken kuluttua hän oli yhdessä opon kanssa ottanut yhteyttä Valkeakosken lukioon, ja he saivat minulle tunnukset heidän Moodle-sivuilleen.
Moodle toimii opiskelumateriaalien lukemisen lisäksi myös paikkana, missä tarvittavat kokeet voi suorittaa. Mahdollisuutena oli myös osallistua Adobe Connect -tunneille, jotka toimivat kuin normaali oppitunti. Oppilaat voivat ”viitata” ja vastata kysymyksiin kuulokemikrofonin avulla.
Kiinnostuneille tarina kurssini kulusta: Tunnukset saatuani ja virallisesti aloittaessani olin melkein kaksi viikkoa aikataulusta jäljessä, koska en ollut tarkistanut sähköpostiani (hups). Sain kuitenkin aikataulusta kiinni pian, mutta se vaati melko paljon kotona tekemistä. Huolimattomuuteni aiheutti sen, että kävin käytännössä koko kurssin ilman oppikirjaa apunani vain kurssin Moodle-sivun sisältämät oppimateriaalit. Sieltä lopulta löytyi kaikki mitä tarvitsin. Ainoa asia, jossa kirjaa käytin, oli viimeinen ainekirjoitus.
Koejärjestelyihin tottuminen vei aikaa, sillä niiden suorittamiseen ei ollut erillistä aikataulua. Aiheet opiskeltiin ja kokeet suoritettiin omalla ajalla, ja ainoat oikeat deadlinet olivat kurssin viimeiset kokeet ja ainekirjoitus. Vapaus oli samaan aikaan erikoista, mukavaa sekä paikoin pelottavaa.
Itseohjautuva työskentely on kuulemma hyödyllinen taito oppia viimeistään ennen työelämää. Sanoisin että mahdollisuus oli hyvä ottaa vastaan, sillä kurssi on nyt suoritettu, eikä minun tarvitse sitä enää toiste tehdä, jos päätän mennä lukioon peruskoulun jälkeen. Juuri alkamassa onkin ENA2-kurssi, josta olen innoissani.
Jos lapsellasi tai jopa itselläsi on tunne siitä, että et saa oppiaineista juuri mitään uutta irti, suosittelen sanomaan siitä opettajalle tai ohjaajalle. Tämä tietysti pätee myöskin kädentaitoihin, kuten puukäsitöihin, jossa voisi muun muassa tutustua metalli- ja sähkötöiden tekemiseen esimerkiksi ammattiopintoja ajatellen. Aivan varmasti opettajat auttavat ja erityisen mielellään, jos sillä saa pidettyä oppilaiden kiinnostusta koulunkäyntiin yllä.
Itse päädyin keskustelemaan lukiokursseista tunneilla tehtyjen tarinoiden ja kirjoitelmien pohjalta, joten voit ihan hyvin pyytää opettajaltasi materiaalia, jolla voit arvioida, mihin oma taitotasosi riittää. En tietenkään sano, että kaikkien pitäisi näitä kokeilla, mutta ei siitä haittaakaan voi olla.
Nautin nyt entistä enemmän perustunneista, kun ei tarvitse istua läppärin ääressä luokan ulkopuolella, vaan saa pitää hauskaa kavereiden kanssa ja mahdollisesti auttaa muita, jos pystyn. Kirjoitan tämän siis kannustaakseni oman opiskelupolun pohtimiseen sekä mahdollisesti mielenkiinnon herättämiseen.
Miettikää hetki, mistä teille on aidosti hyötyä. Missä opitte koko ajan jotain uutta sen olematta kuitenkaan aivan ylivoimaisen vaikeaa?
Semmoista mukavaa, kiinnostavaa haastetta. Ei sitä koskaan tiedä, mitä kaikkea voi oppia.
PS. Jos tälle tielle lähdette, tarkistakaa se sähköposti useasti.
Atte Rantanen
Kirjoittaja on Viialan yhtenäiskoulun 8-luokkalainen.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Kommentointi on suljettu.