En sano koskaan tavanneeni kirjailija Jörn Donneria, vaikka kerran istuimme UKK-perinneyhdistyksen kokouksessa Tamminiemessä vierekkäin. Donner oli äänekäs vierustoveri. Tilaisuuden puhuja ministeri Aatos Erkko kertoi suhteestaan Urho Kekkoseen. Donner liikehti ja tuhahteli vaivautuneesti. Kahdestaan emme puhuneet, mutta Erkolle Donnerilla oli lopussa asiaa.
Silti minulla on muutama ajankuva Donnerista. Ensimmäinen on vuodelta 1967. Hänen Uusi Maammekirjansa oli ilmestynyt ja löysi tiensä meidänkin kotiimme. Uutuuskirjat ilmestyivät meillä ensiksi olohuoneen pöydälle, josta ne sitten hävisivät luettaviksi.
Muistan, että Donnerin kirjan ympärillä kohistiin. No meille tuli kaksi ja välillä kolmekin sanomalehteä, joissa oli varmasti kirjasta kirjoitettu. Vanhempieni osittain radikaalissa ystäväpiirissä puhuttiin miehen tekemisistä varmasti myös.
Vanhempani puhuivat kirjasta vähän siihen tyyliin, että se olisi ollut jotenkin vaarallinen. Yritin lukea kirjaa silloin, mutta heikolla menestyksellä.
Olin liian nuori.
Pöllin kirjan vanhempieni kirjahyllystä mukaani lähtiessäni maailmalle. Nyt olen lukenut kirjan kertaalleen ja silmäillyt sitä silloin tällöin. Äskenkin. Donner antaa Suomesta aika rujon kuvan. Jyväskylä oli eristäytynyt pikkukaupunki Keski-Suomessa. Maakunnan valtalehden Keskisuomalaisen Donner määrittelee paikallislehdeksi.
Suomi oli kirjailijasta myös pikkuporvarillisuuden huipentuma. Analyysi oli varmasti oikea ja kirjassa on monta nimeä, joista kuultiin myöhemmin. Aimo Pajunen oli 1967 majuri.
Vanhempani lukivat Donnerin kirjaa eri suunnasta kuin minä myöhemmin. Heistä Donner piruili historialle ja senhetkiselle todellisuudellekin. Ja maa oli juuri pelastettu naapurin kynsistä. Hyvinvointivaltiostakin puhuttiin.
Muissakin kirjoissaan ja muutenkin Jörn Donner osasi laittaa sanansa – oikein.
Toinen muistikuva on Tampereen yliopistolta, jonne Donner saapui vierailuluentoa pitämään. Olikohan vuosi 1981. Tiedotusopin laitoksella ramppasi tärkeitä ihmisiä puhumassa virolaisesta professorista Marju Lauristinista alkaen.
Donnerin luennon keskusteluosuudessa, joku meistä opiskelijoista paheksui ääneen, että Etelä-Afrikan rotusortohallinto oli kosiskellut tiedotusopin opiskelijoita ja toimittajia vierailemaan maahan. Donner raivostui ja huusi päin yleisöä: helvetti, sinnehän on juuri mentävä.
Tuli kerralla selväksi, mikä on toimittajan tehtävä. Itse olen työtäni määritellyt niin, että tehtäväni on selvittää mitä tapahtuu siinä/siellä, missä näyttää jotakin tapahtuvan. Yksinkertaista, hyvin yksinkertaista.
Meni vielä vuosikymmen, ennen kuin Etelä-Afrikan rotusortohallinto kaatui.
Ei tule toista Jörn Donneria. Ja Erno Paasilinnakin on jo kuollut.
*****
Vietimme vaimoni kanssa muutaman päivän Hangossa. Päivän kiertelimme Tammisaartakin. Matka oli yllätys 60 vuotta täyttäneelle rakkaalleni. Siellä ne uinuivat ruususen unta kaksi mielenkiintoista kaupunkia. Molemmista näki, että kesällä on toinen meininki.
Yövyimme Hangossa arkkitehti Lars Sonckin piirtämässä hotelli Regatassa. Kaunis jugend-rakennus oli ehditty 1960-luvulla pilata mineriitti- ja peltijulkisuvulla. Myös kauniit ikkunat oli ”normalisoitu” uusiksi. Rakennus oli pilattu. Muutama vuosi sitten valmistui hotellin peruskorjaus, jossa alkuperäinen ulkoasu oli palautettu. Nyt hotelli on Hangon rantamaiseman helmi yhdessä monien puuhuviloiden kanssa.
Mietin, minkälainen härdelli Akaassa nyt olisi, jos Lars Sonckin piirtämä ehdotus Kylmäkosken kirkoksi olisi toteutettu. Tampereen tuomiokirkko on hänen käsialaansa ja kansallinen ylpeys. Oltiinkohan täällä taas väärässä kohtaa nuukia?
Hotellin eteen rantaan oli tehty moderni kylpylä, jossa me polskimme iltaisin lähes kahdestaan. Ylellistä.
Hangon Tulliniemessä sijaitsee manner-Suomen eteläisin kohta. Tämän pidemmälle ei jalkaisin pääse. Vaimo pääsi siten eteläänkin. Tulliniemessä on rytöinä alun perin venäläisten 1940 rakentamat puiset kasarmit, joita myöhemmin käyttivät niin saksalaiset kuin suomalaisetkin. Sinne nämä rakennukset maatuvat pikkuhiljaa, ellei Hangon kaupunki ymmärrä niitä purkaa. Surullista historiaa.
Suurimman osan Tulliniemestä vie vapaasatama, jonka kautta tuodaan henkilöautoja muun muassa Suomeen ja Venäjälle. Voisihan tuo satama muuallakin olla.
Hangosta näkee, että aika entinen ei koskaan enää palaa. Kauniita rakennuksia on paljon, mutta entä sitten. Turismi on hankolaisten elinkeino. Yritin ensin saada majapaikaksemme rantahuvilaa. Ei niitä talvella kenellekään vuokrata. Ja jos vuokrataankin, niin itse on ruoka laitettava.
Hanko nukkui talvipäivänäkin.
Tammisaari on tänään Raaseporin kaupungin keskusta. Kaupunki perustettiin 2009, jolloin Tammisaaren ja Karjaan kaupungit sekä Pohjan kunta yhdistyivät.
Raasepori. Voihan olla niin, että jos menet kysymään Tammisaaren Kuninkaankatua kävelevältä, että onko hän raaseporilainen, vastaus on kielteinen. Tammisaaren perusti Kustaa Vaasa 1546.
Raaseporilla on kuitenkin perustelunsa. Raaseporin linna Tammisaaren viereen rakennettiin jo 1300-luvulla ja se oli hallinnollinen ja kaupallinen keskus. Ja 1528 Tammisaari oli jopa Raaseporin läänin hallinnollinen keskus.
Tammisaaressa sijaitsee Museokeskus Ekta, jossa Raaseporin ja Tammisaaren historia esitellään seikkaperäisesti ja kiehtovasti. Mietin interiöörejä kiertäessäni, olisipa meillä Akaassakin tällainen museo. Akaan historiaa ei esitellä missään.
Museokeskuksessa oli myös kaksi muuta mielenkiintoista näyttelyä. Toinen kertoi kieltolaista ja salakuljetuksesta. Tammisaaressa ei taideta vieläkään tykätä kieltolaista, raittiusintoilijoista ja vapaakirkosta. Salakuljetusta rantakaupungissa harjoittivat kaikki, jotka ehtivät.
Kolmannessa näyttelyssä esiteltiin taidemaalari Helene Schjerfbeck, joka vietti osan luovasta elämästään kaupungissa. Esillä oli myös teoksia, joita ainakaan minä en ollut aikaisemmin nähnyt.
Akaassa ovat vaikuttaneet muun muassa kuvataiteilijat Yrjö Tähtinen, Ari Yrjänä, Salme Pulkkinen-Sirviö, Allan Riutta, Tessi Uotila ja Aimo Vuokola. Heidän töitään ei näe missään.
Yrjö Tähtisen Arvo Ylpön kouluun tekemä seinämaalaus on sijoitettu nykyisin outoon paikkaan päärakennuksen portaikkoon liian lähelle ikkunaa. Niin, ja yksi Aimo Vuokolan teos taitaa roikkua monitoimihallin käytävällä.
Ja onhan Yrjö Tähtisen pronssireliefi Akaan kirkon komeassa portaikossakin.
Mutta edelleenkin kaipaan sitä museota. Poissa näkyvistä, poissa mielistä.
Taistelulentäjä, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Hans Wind syntyi Tammisaaressa 30.7.1919. Hänen pronssinen muistolaattansa komeili erään vanhan talon seinässä. Koskahan saamme ritari Toivo Ilomäen laatan Akaan Viialaan? Ja missähän lienevät Keskustan koulun ruokasaliin Viialan Muistin Olavi Lahdensivun hankkimat Ilomäen kuva ja kunniakirja?
*****
Helsingin Sanomissa oli lauantaina perusteellinen juttu teollisesta muotoilijasta Juha Kososesta. Minulla on muutamia täyskaimoja. Kaikki Kososet ovat samaa sukua, joten sukua ollaan aina. Ja näköjään luovaakin porukkaa.
Kososen suku on Savonlinnan Säämingistä. Meitä on moneksi. On laulettu oopperassa ja oopperakuorossa ja johdettu Tampereen kaupunginorkesteriakin. On näytelty ihan elokuvissakin. Ja isäni oli muun muassa kuvataiteilijakin. Diplomaattejakin löytyy.
Olin aikoinani Kokemäellä sijainneen Räisälän kansanopiston viestinnän tuntiopettaja. Kuinka ollakaan opiston talomiehen poika oli täyskaimani. Meillä meni joskus postit sekaisin ja pikkupoika kiikutti niitä minulle opettajainhuoneen lokerikkoon. Kerran tavatessamme esittäydyimme juhlallisesti: Juha Kosonen.
*****
Jokohan ensi viikonloppuna ehdin hernekeiton tekoon. Laitan yleensä muutaman pussin kovia herneitä hyvissä ajoin likoon Kyyrölän saven pottiin. Sain potin 50-vuotislahjaksi Akaan Karjalaseuralta. Hyvin lionneet herneet laitetaan runsaassa vedessä aamulla uuniin päiväksi. Kesken kaiken lisätään mausteina mäkimeiramia tai salviaa sekä suolaa. Muistetaan sekoittaa silloin tällöin.
Tarkkaillaan välillä myös veden määrää, ellei olla tekemässä muhennosta. Sekoitetaan taas ja odotetaan. Iltapäivän lopuksi otetaan keitosta osa kasvisruoan ystäville. Loppukeittoon lisätään palviliha ja annetaan kokonaisuuden vielä hautua. Nautitaan maidon ja ruisleivän kera. Hyvää.
Kommentointi on suljettu.