Forum Akaa: Mikähän idea siinäkin on silloin vuosia sitten ollut? – Pakastimen foliolöydöt ihmetyttävät matkalla kohti pienempää ruokahävikkiä

Erika Löövi.

Vuosi 2019 tullaan muistamaan kiihkeästä ilmastonmuutoskeskustelusta. Ilmastonmuutos pelottaa eniten nuoria, ja koska meilläkin on nuoria talossa, olen miettinyt millaisen maailman sukupolveni on jättämässä jälkipolville.

Avainasemassa ovat tietysti suurvaltojen poliitikot, mutta uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa. Pienen ihmisen ei tarvitse heti alkaa äärimmäisiin tekoihin, vaan voi aloittaa pienistä asioista. Olisi kuitenkin kohtuutonta sulkea silmänsä.

Muovia perheemme on kierrättänyt jo pitkään, sillä muovin kierrättäminen on Akaassa todella helppoa. Muovia kertyy kotitaloudessa paljon, ja kierrättämällä paitsi pienennämme jätevuorta tarjoamme myös suomalaiselle insinöörille mahdollisuuden kehittää teknologiaa, jonka avulla muoviin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista maailmalla. Ympäristöteknologiasta tulee vielä joskus Suomen keskeisin vientituote.

Vaateteollisuuteen liittyvät ympäristöasiat ovat hankalia. Ostamalla kallista ei välttämättä saa laatua, eikä merkki takaa tuotteen ympäristöystävällisyyttä tai eettisyyttä. Vaatteissa olenkin siirtynyt harkintaan: ei enää shoppailua ajankuluksi, vaan ostoksia tarpeeseen. Viime aikoina olen myös roudannut perheen kenkiä paikalliseen suutariin, joka onkin varsinainen ihmeidentekijä! Korjataan vanhaa mieluummin kuin ostetaan uutta.

Olen pohtinut myös, mikä olisi suomalainen, ilmastoystävällinen ruokavalio. Siis sellainen, jossa ruokaa ei kuljeteta meille toiselta puolelta maapalloa, vaan ruoka tuotetaan kestävästi lähellä. Lapsuudessani äiti hyödynsi eläimistäkin kaikki osat, myös ne halvat ja rasvaiset. Ruokaa ei heitetty pois, vaan äiti oli mestari piilottamaan jämät muihin ruokiin. Talvella syötiin juureksia, kesällä nautittiin tuoreista vihanneksista, marjat kerättiin pakkaseen ja mehuiksi. Leivänkannikat kuivattiin ja jauhettiin korppujauhoksi, hapantuneesta kermasta leivottiin kakku ja niin edelleen.

Itse olen jauhelihasukupolvea, jonka arkiruuan peruskulmakivi on paistijauheliha. Ruoka-asioissa meidän kannattaisikin pyytää apua kahdeksankymppisiltä pula-ajan eläneiltä nykymummoilta. He osaavat kertoa, miten ruokaa tehdään kauden tarjonnasta edullisesti tai kuinka foliot, voirasiat ja muovipussit voi käyttää uudelleen. Mummo neuvoo miten sukat voi parsia, miten vaatteet korjataan ja napit ommellaan. Ilmastoaktiivin työväline voisikin olla 50-luvun emännän keittokirja. Niitä ohjeita noudattamalla säästyy paitsi rahaa myös ilmasto.

Tärkein oma ilmastolupaukseni vuodelle 2020 on ruokahävikin minimointi. Seisovasta pöydästä otan vain sen minkä jaksan varmasti syödä. Jatkossa keitän pastaa mieluummin liian vähän, ja uutta leipäpussia ei avata ennen kuin vanhat on syöty. Pakastimen pidän ennemmin tyhjänä kuin täynnä, jotta en jatkossa enää tee sieltä ikivanhoja löytöjä. Joulun alla löysin pakastimesta grillatun makkaran käärittynä folioon. Mikähän idea siinäkin on silloin vuosia sitten ollut?

Säästeliäämpää ja ilmastoystävällisempää vuotta 2020.

 

Erika Löövi

Kirjoittaja on oman elämänsä peiliin katsoja ja kauppatieteiden maisteri.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?