Uutisia sata vuotta sitten

lauantaina 1. marraskuuta

 

Kuulutus

Vuonna 1918 sotavahinkoa kärsineitä henkilöitä, jotka asuvat Pälkäneen, Sahalahden, Kangasalan, Messukylän, Lempäälän, Vesilahden, Tottijärven, Sääksmäen, Akaa, Hauhon ja Tuuloksen kunnissa ja jotka kärsimästään vahingosta vaativat sitä korvausta josta ”Laki niistä perusteista joiden mukaan sodan ja kapinan aikana vuonna 1918 aineellisia vahinkoja kärsineitä avustetaan”, annettu Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 1919 tarkemmin säätää, kehoitetaan mainitun lain 8 §:n mukaan antamaan Pälkäneen piirin varallisuusverolautakunnalle täydellinen ilmoitus omaisuudestaan joulukuun 31 päivänä 1918, niin arvioituna, kuin saman lain 6 § määrää.

Ilmoitukset voidaan ennen joulukuun 1 päivää lähettää postissa allekirjoittaneelle piirilautakunnan puheenjohtajalole, postiosoite: Pälkäne, taikka jättää ne samaan määräpäivään mennessä oman kunnan verotuslautakunnalle. Pälkäneellä, lokakuun 29 p:nä 1919. Pälkäneen piirin varallisuusverotuslautakunnan puolesta: G. I. Blafield.

 

Warattomien kansakoululasten awustamisesta

Lämpimän ja aurinkoisen syksyn muuttuessa sateiseksi ja kolean tuuliseksi, ja talwen lähestyessä, tulee itsekukin ajatelleeksi edessä olewaa talwea. Miten päästä sen yli niin ruuan kuin waatetuksen suhteen? Näitä miettii warsinkin se, joka on tekemisessä ison lapsijoukon kanssa. Näin kysymme myöskin me, kansakoulun opettajat, katsellessamme oppilasparvea ympärillämme. Monelta heistä on wiime wuonna puuttunut silminnähtävästi tarpeellinen waatetus. Apuaan tässä suhteessa on antanut säännöllisesti ”kansakoulun ompeluseura”, mutta wain aniharwalle on niitä riittänyt. Toivottomina olemme katselleet melkein jalkineettomia, ohuesti puettuja lapsia saapuvan kouluun, talwen pakkasessa wärisewinä.

Lohtua tähän tilanteeseen toi wiime kewättalwella uutinen: Toijalan Osuuskaupan jäsenet owat woittowaroistaan myöntäneet köyhille kansakoululapsille 1,000 mk. waatetusawuksi. Näimme tässä lehdessä olleen kiitoksenkin mainitun lahjan johdosta. Sanomattoman iloisia asiasta olimme, mutta samalla hämmästyneitä. Miksi ei tuo rahasumma saawu suoraan kansakoulun oman ompeluseuran käytettäwäksi, waan sen saa wieras piiri, n. k. ”ompeluseura köyhien lasten hywäksi”? Ja wielä enemmän hämmästyttää meitä seikka, että wiimemainitun seuran jäsenet ihmetteliwät, etteiwät Toijalan kansak. opettajat ota osaa heidän seuraansa.

Emme ole saaneet wihiä mainitun seuran syntymästä wielä wähemmin siitä, että seura ottaisi ohjelmaansa myös kansakoululasten tarpeet. Onko Toijalan Sanomissa ollut ilmoitus seuranne perustawasta kokouksesta? Ei, tietääksemme. Jos olisi ollut, niin warmaan meistäkin joku olisi sinne ennättänyt.

Toijalan kansakoululla on sitä paitsi ollut oma ompeluseuransa toimissa jo 30 w. Sillä on Maaherran wahvistamat säännöt ja siihen jäseneksi pääsee kuka kansalainen tahansa maksamalla jäsenmaksuna 1 mk. Se on julkinen seura. Monia wuosia se kokoontui säännöllisesti kerran wiikossa. Wieläkin elää samainen seura, waikka ”ajan hammas” on siihenkin kajonnut hajottaen sen jäseniä: kenet on kuolema temmannut, ken paikkakunnalta poistunut, kuka mennyt muihin seuroihin j. n. e. Mutta kantajoukko kokoontuu yhä wuosittain marrask. alkupäiwinä sunnittelemaan, leikkaamaan ja jakamaan tehtäwiä waatteita asiaa harrastawien henkilöiden walmistettawaksi. Kansak. joulujuhlassa ne on sitten jaettu köyhille oppilaille.

Lopuksi toiwomme, että henkilöt, jotka owat ottaneet asiakseen warattomien kansakoululasten waatetusasian, käwisiwät mitä pikemmin koulullamme ottamassa selwää, ketkä lapsista kipeimmin owat waatetusawun tarpeessa. Samalla pyydämme, jos meitäkin johonkin puuhaan halutaan, että meillä siitä ilmoitettaisiin esim. Toijalan Sanomain kautta tai muuten. Opettajat

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?