Forum Akaa: Onko makea pörriäistarina Akaalle parempi brändi kuin junaliikenteen solmukohta?

Tiia Välimäki.

”Ootkos sääkin niitä junantuomia?”

”En minä, kyllä minä tulin ihan tuota 9-tietä pitkin muuttoautolla Kylmäkoskelle.”

Nopeasti opin, että Akaassa ihmiset jaotellaan junantuomiin ja paljasjalkaisiin paikallisiin. Juna on tuonut meidän kylällekin aikanaan paljon elämää: kuljettanut kylän asukkaita sekä Kylmäkosken Asemalla sijainneen huonekalu- ja talotehtaan työvoimaa, puutavaraa sekä lopullisia valmiita tuotteita ympäri Suomea.

Tehdas sai karun lopun tuhoutuessaan tulipalossa 60-luvulla. Sen myötä Aseman kylältä lähti tehtaan mukanaan tuoma vilske, ja lopulta junat lakkasivat pysähtymästä. Ei ole enää kauppoja, pankkeja, postia eikä palveluita.

Aktiivisen kyläyhdistyksen ansiosta on kuitenkin kesäkioski, jossa usein huomaa juttelevansa kahvipöydässä kylältä poismuuttaneiden kanssa. He käyvät ihastelemassa vanhaa kotikyläänsä kesäisin ja kertovat pöytäseurueelleen mielellään kylään liittyviä tarinoita. Noissa tilanteissa olen aina korvat höröllä ja painan mieleeni nämä arvokkaat muistot. Näitä tarinoita aion kertoa lapsillenikin.

Tehdas lähti, tarinat jäivät. Tarinat jäävät elämään, ne herättävät tunteita. Tämän ovat havainneet myös yritykset ja yhteisöt, jotka pyrkivät tarinankerronnalla vaikuttamaan brändinsä mielikuvaan sekä herättämään tunteita tai kasvattamaan kohdeyleisön tietoisuutta brändistä.

Akaa on lähtenyt kertomaan hunajaista tarinaa. Makea Akaa – Suomen hunajapääkaupunki on hauska ja mieleenpainuva konsepti, ja siihen on luotu veikeä mehiläishahmo sekä visuaalisuus, jotka on helppo tuoda mukaan monenlaiseen viestintään, niin printtiin kuin tapahtumiinkin. Kaupungin logossa kolme yhdistynyttä kylää, Kylmäkoski, Toijala ja Viiala, kuvataan hunajakennoina. Tarinalla on myös muuta faktaa taustallaan, sillä Akaa on saanut vuonna 2009 Hunajapääkaupungin tittelin noin 40 kaupunkimehiläistarhallaan.

Tavallisen akaalaisen saattaa olla vaikea samaistua pörriäistarinaan. Toki hän voi osallistua Hunajahulinoihin, olla vaikuttamassa vuoden Kuhnurin valintaan ja ostaa paikallista hunajaa, mutta voiko meistä jokainen voi olla oman elämänsä pölyttäjä tai mehiläistarhaaja?

Hunaja tuskin toimii tarpeeksi vahvana houkuttimena tänne muuttoa suunnitteleville tai matkailijoille. Mutta onneksi hunajan lisäksi tarinalle onkin rakennettu tahmeampi tartuntapinta, makea Akaa, ja tuon sateenvarjon alle mahtuu paljon tarinoita.

Tarinankertojana olisin voinut helposti hypätä niihin juniin ja junantuomiin, joista kolumnini alkoi. Junat liittyvät hyviin kulkuyhteyksiin, joiden äärellä Akaa sijaitsee. Junat liittyvät Veturimuseoon. Junankiskot kuuluvat akaalaiseen maisemaan sivuten jokaista sen kylää, jopa meidän pientä Kylmäkosken Asemaa ja sen tehdashistoriaa. Mutta ehkäpä junat olisivat olleet tarinana se liian ilmeinen ja mielikuvitukseton eteenpäin puksuttaja, ja hunajalla kuorrutettu kaupungin makea viestintästrategia on se, jolla erotutaan.

Täytyy vaan kertoa lisää makeita tarinoita Akaasta. Elokuinen Marianne-päivä oli oiva esimerkki siitä makeudesta, mitä Akaan tarinoista löytyy. Tiedätkö sinä jonkun makean akaalaisen tarinan? Tarinoi se toki muillekin.

 

Tiia Välimäki

Kirjoittaja on perheenäiti, Särkänniemen markkinointipäällikkö ja ylpeästi maalainen akaalainen

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittavat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?