Sakasen tilan vitriinistä löytyy hyllykaupalla Kupittaan Saven astioita – Suvun historia henkii myös kattotiilistä ja salaojaputkista

Simolan perhe Grigorin kuvan alla ja edessään suvun historiaa valokuvina. Lapset Jemina ja Hugo. Kuva: Liisa Ahokas.

Tarttilan Sakasen tilaa emännöivä Leena-Reetta Tamminen-Simola ja hänen miehensä Osmo Simola asuvat taloa, jonka aikoinaan omisti Uhtualta Suomeen heimoriitoja pakoon lähtenyt Gregori Simola (ent. Bogdanoff). Leena-Reetta on saanut Simolan suvulta melkoisen määrän asiakirjoja testamentinjäljennöksistä ja perunkirjoista kauppakirjoihin, ja niitä tutkiessaan hän on pikkuhiljaa päässyt perille mitä kaikkea miehensä suvun historiaan sisältyy. Hänellä on myös useita vanhoja valokuva-albumeita, joihin ei kukaan ollut kirjoittanut kuvien henkilöiden nimiä tai kuvan ottopaikkaa.

– Anoppini Sointu Simola ja hänen edesmennyt miehensä Jorma olivat tehneet ”salapoliisiisityötä” ja saaneet jonkin verran tietoja, mutta paljon saattaa jäädä tunnistamatta, sanoo Tamminen-Simola materiaalia selaillessaan.

Kupittaan Savi tuli mukaan kuvioihin

Kupittaan esineet ovat päässeet Grigori Simolan vitriinikaappiin. Kuva: Liisa Ahokas.

Gregori Simola tuli Suomeen vuonna 1914, ensin Vaasaan, missä hän harjoitti tekstiili- ja vaatekauppaa. Neljä vuotta myöhemmin hän muutti Helsinkiin ja oli yksi kolmesta Kauppa Osakeyhtiön perustajasta ja toimi sen toimitusjohtajana.

Osakeyhtiö toimi ensin kankaiden ja lyhyttavaroiden ja myöhemmin myös taloustavaroiden ja työkalujen maahantuonti- ja tukkuliikkeenä. Toimelias ja aktiivinen Gregori Simola oli myös mukana pelastamassa Kupittaan Saviteollisuus Oy:tä, josta vuonna 1921 tuli Kupittaan Savi Oy, ja Gregori Simolalla oli 46 prosenttia sen osakkeista.

Kupittaan Savi Oy valmisti aluksi julkisivu-, muuri- ja kattotiiliä ja salaojaputkia. Myöhemmin tuotantoon tuli Aurajoen punasavesta ja fajanssista tehty hienokeramiikka ja kivitavara.

– Jonkin verran Kupittaata on tässä meilläkin. Päärakennuksen kattotiilet ovat kupittaalaisia, ja pelloilla on yhä savisia salaojaputkia. Ja tietenkin on pitänyt säilyttää Kupittaan keramiikka-astiat, joita olemme myös saaneet sukulaisilta ja ystäviltä. Esillä niitä on kahdessa vitriinissä, joista toinen on Gregorin perillisten meille tuoma, kertoo Leena-Reetta Tamminen-Simola.

Kaapillinen ystäviltä ja suvulta tullutta Kupittaa-esineistöä. Kuva: Liisa Ahokas.

Gregori Simola nautti Tarttilan rauhasta

Gregori Simola asui vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa Helsingissä. Vuonna 1928 hän osti Sakasen tilan. Hän ei varsinaisesti asunut siellä koskaan, mutta vietti siellä vapaa-aikaansa ja tuli sinne, kun tahtoi tehdä töitä rauhassa.

– Tilalla asuivat ja sitä viljelivät ja hoitivat Gregorin veli Jeremias ja hänen vaimonsa Ester. Heillä oli yhdeksän lasta, että oli siinä tekemistä, kertoo Jeremiaan pojanpoika Osmo Simola.

Gregorilla oli päärakennuksen päässä konttori, jossa hän teki töitään, mutta sinne ei juuri ollut muilla asiaa.

– Puhelinkin siellä oli, ja joku aikalainen on sanonut, ettei Gregori olisi sitä tarvinnut, kun oli niin kovaääninen.

Sakasen salissa on Gregori Simolan peruja paitsi lasivitriinejä myös lasipiironki ja Gregorin Kämpistä ostama pelipöytä, jonka pinnassa on yhä lasinjälkiä. Salin seinällä on liikemies Simolan muotokuva.

Gregori Simola kuoli vuonna 1950 ja veli-Jeremiaksesta tuli Sakasen tilan isäntä. Vuonna 1956 tilan osti Lapinleimu Oy, ja sen kivinavetassa valmistettiin lämpöpattereita, pyyhekuivaajia, pöytälämmittimiä ja metallisia kuusenjalkoja.

Simolan suvulle Sakanen tuli takaisin vuonna 1963, jolloin sitä isännöi Jeremiaan poika Jorma Simola. Hänen kuolemansa jälkeen Sakasta ovat isännöineet nykyiset omistajat.

Sakasen päärakennuksen kattotiilet ovat Kupittaan tuotantoa. Kuva: Liisa Ahokas.

Kauppa Osakeyhtiön logon on tiettävästi piirtänyt Akseli Gallen-Kallela. Kuva: Liisa Ahokas.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.