Siirtolaisten jälkeläiset eivät arvostaneet Arabiaa – Jenkeistä Akaaseen muuttaneella Susanna Paanasella on 20 maitokannua ja täydellinen Kosmos-astiasto

Susanna Paananen asui 20 vuotta Pohjois-Amerikassa. Nyt koti on Akaassa. Kuva: Liisa Ahokas.

Toijalan Lentilässä asuvan Susanna Paanasen koti on sisustettu esineillä ja kalusteilla, jotka sopivat yhteen ja luovat tunnelmaa taloon. Huonekaluista ja kaapeista osa on tuotu valtameren yli.

Susanna Paananen lähti aikoinaan Amerikkaan au pairiksi, ja matka kesti 20 vuotta. Hän palasi Suomeen vuonna 2013 ja muutti 2015 lastentarhanopettajan työn perässä Akaaseen.

Amerikan-aikana Atlantan ja sen ympäristön keräilytapahtumat ja vanhan tavaran liikkeet tulivat tutuiksi.

– Siellä se keräilyinnostus syntyi. Edesmennyt mieheni sanoi, että pannaan nimeksi ”antiikkia” ja myydään kalliilla. Mutta kyllä minä löysin sieltä todella vanhaakin tavaraa, jos on joukossa uusantiikkiakin. Ja tietysti Atlantasta piti tuoda myös aito Coca Cola -kori, Paananen naurahtaa.

Parhaimmiksi löydöikseen hän mainitsee Arabian kissa-, lehmä- ja perhosmaitokannut.

– Niitä on hyllyssä yhteensä 20, ja vain muutama kissakannu on ostettu Suomesta. Muut ovat peräisin Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten perikuntien jäämistöistä. Jälkeläiset eivät niitä osanneet arvostaa.

Arabian maitokannukokoelma on kattava.

Monenlaisia kokoelmia ja yksityiskohtia

Paanasen kaapissa on myös Arabian täydellinen Kosmos-astiasto, joka oli hänelle tuttu jo lapsuudesta.

– Se oli kyllä minun inhokkini. Meillä oli kotona yksi sarjan lautanen aina perunankuorilautasena, mutten koskaan siitä ja sen kuvioista erityisemmin pitänyt. Nyt olen sitten saanut kokoon koko astiaston, ja se on käytössä, kuten huomaat, sanoo Paananen kahvipöydässä.

Olohuoneen yläikkunalle hän on koonnut Tamara Aladinin Riihimäen lasitehtaalle suunnittelemia lasimaljakoita. Niiden keräily alkoi punaisesta Tulppaanista, joka on Paanasen äidin peruja.

Eteistä puolestaan koristavat monet erilaiset pienet peilit. Niistäkin suurin osa on matkannut Atlantin yli kontissa.

Vanhoissa ja uusvanhoissa vitriineissä on esillä niin suvulta perittyä kotimaista lasia ja posliinia kuin pitkän matkan ehjänä säilynyttä ”jenkkituotantoa”.

Tamara Aladinin maljakot valoa vasten ikkunalla.

Ideat eivät lopu

Vaikka kaappeja ja hyllyjä näyttäisi olevan aika paljon, on Paanasella vielä ideoita uusille. Vanha patakaappi on jo tulollaan.

Paanasella on muutenkin jatkuvasti mielessä uusia ajatuksia. Pihalla on jo vanha jatkettava rautasänky, joka toimii vanhoihin maitotonkkiin ja kattiloihin ja ämpäreihin istutettujen kasvien ruukkuina.

– Kasvihuone odottaa kokoamista ensi kesänä. Siitä tulee vähän amerikkalaismallinen, vanhoja laatikoita, tuoleja ja kristallikruunu, naurahtaa Paananen.

Sen hän paljastaa, ettei sinne tule sinistä väriä. Mieluisimmat ovat vihreä, punainen ja keltainen.

Peilikokoelma sisään tullessa on mittava.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.