Forum Akaa: Se tunne, kun universumin maagiset mannerlaatat siirtyvät jyristen ja juhlallisin menoin uuteen asetelmaan, ja juuri hylkäämäsi kassajono lähtee liikkeelle

Tanja Salminen.

Tiedätkö sen tunteen, kun tuskastuneena vaihdat hitaasti etenevästä kassajonosta siihen nopeampaan? Samalla hetkellä universumin maagiset mannerlaatat siirtyvät jyristen ja juhlallisin menoin uuteen asetelmaan, ja juuri hylkäämäsi jono lähtee liikkeelle pikakelauksella. Kuin nöyryyttääkseen jononvaihtajaa, uudella kassalla aletaan huolellisesti vaihtaa kuittinauhaa. Syytät universumia.

Tiedätkö sen tunteen, kun saavut juna-asemalle myöhässä ja juna seisoo lähes ilkikurisen näköisenä raiteilla lähtövalmiina, kerrankin ajoissa? Minä tiedän! Juna on hyvin epäreilu ja arvaamaton laite. Sarkastisen somepäivityksen, parin selfien, tägäyksen, IG stoorin ja nopean FB-scrollauksen jälkeen arvioin, ehdinkö sittenkin kyytiin juoksemalla. Jos en, harmittaa. Jos taas en juokse ja käy ilmi, että olisin ehtinyt, harmittaa vielä enemmän. Lopputuloksena on hiki ja tuska joko junassa tai asemalla. Veeärrän vika.

Entä tiedätkö sen tunteen, kun löydät alennusmyynnistä takin, jonka ostit täydellä hinnalla jo aiemmin? Tuttua on. Kaupan vika. Tänä vuonna tosin kävi vielä huonommin. Uuden takin kankaasta menee vesi läpi kuin siivilästä. Kuka näitä edes myy, ihan älytöntä. Suomessa ei pitäisi myydä kuin sateenpitäviä takkeja. Myyjän vika.

Istuttiin Naisten Kävelyporukan kanssa puhumassa raivorealismista. Siis siitä, että kun jokin asia elämässä menee pieleen, niin on heti valmis myöntämään, että vika on mahdollisesti minussa ja minun valinnoissani. Siis että kassajonon vaihtamisesta en varsinaisesti hyötynyt ajallisesti mitään ja oli turhaa ja mielenosoituksellista tuskailla ja toimia siten.

Junasta myöhästyin vain siksi, että lähdin itse liikkeelle liian myöhään. Kiire johtuu yksinkertaisesti siitä, että jostain syystä – joka on minun hallinnassani – reagoin liian myöhään. Selittelyt sikseen. Ruuhkaa ja epäluotettavia juna-aikatauluja on ollut aina.

Hyvään pyrkivän raivorealismin kääntöpuolena on liian ankara asenne itseä ja muita kohtaan. Joten mitä jos yhdistäisimme voimat? Jos kassajonossa vierustoverin kanssa vaihtaisimme paikkaa päikseen, hämmentyisikö universumi ja molemmat jonot nopeutuisivat? Toisaalta, siihen sisältyy riski siitä, että kummallakin kassalla aletaan vaihtaa kuittinauhaa. No, täytyy se nauhakin vaihtaa, ja olisipahan aikaa hetki vaihtaa kuulumisia tai roikkua somessa.

Nykyisin en kulje kauheasti junalla, mutta kun unohdun someen kommentoimaan kaverin sarkastista junapäivitystä ja myöhästyn sen takia, voidaanko kumpikin syyttää veeärrää?

Hassuttelusta huolimatta on terveellistä tiedostaa, että vain omaa toimintaa muuttamalla voi halutessaan muuttaa arkeaan. Arjen suunnittelu ja ennakointi on taitolaji, joka onnistuessaan tuo hallinnan tunteen ja vapauttaa aikaa, joka muuten kuluisi sekalaiseen säntäilyyn. Tämä tosin ei päde pienten lasten vanhempiin, isovanhempiin, aamu- tai iltaihmisiin eikä koiranomistajiin.

Viimeiseksi mainitusta syystä ostin muuten juuri heppoisin perustein hienon sadetakin. Asian kanssa oli vähän kiire, ja samalla kun kassa vaihtoi kuittinauhaa ja ihailin viereisen jonon nopeutta, ajattelin, että vanhan sadetakkini on mystisesti kadottanut varmaan joko universumi tai VR.

Aurinkoista syksyä!

 

Tanja Salminen

Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?