Teatteriarvio: Myrskyisää elämää sinnitelleen August Strindbergin 131-vuotias Neiti Julie -murhenäytelmä hoitaa suomalaisen tasa-arvoyhteiskunnan 2000-luvun luokkaerottomia rakkauden janoajia. Michael Baran ohjaa kokeneet näyttelijät Eriikka Väliahteen, Janne Kallioniemen ja Emmi Kaislakarin naturalistisen teatterin ytimeen!

Kielletty hedelmä maistuu. Kreivin tytär Julie syttyy kartanon keittiössä likkeihin palvelija Jeanin maskuliinisuudesta. Eroottinen leikki johtaa lemmiskelyyn. August Strindbergin näytelmä herätti ilmestymisensä aikoihin närkästystä. Meidän aikanamme vastaavanlaiset juhannusyön paneskelut eivät herätä intohimoa. (Kuva: Kimmo Viskari)aoottisen elämän taivaltanut kirjailija ja taidemaalari August Strindberg (1849-1912) ammensi omasta elämästään aineksia vertaansa vailla olevaan kirjalliseen tuotantoonsa. Hän hoiti mieltänsä ja avasi sielunmaisemaansa maalaamalla Tukholman seudun maisemia ja meriaistimuksia kankaille. Luokkayhteiskunnassa vaikuttanut monilahjakkuus esitti moni-ilmeisessä tuotannossaan kannanottoja ja protesteja. Sellainen on esimerkiksi Neiti Julie -murhenäytelmä, jonka Michael Baran on nyt suomentanut uudelleen ja ohjannut Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämölle. Eriikka Väiahteen (Neiti Julie), Janne Kallioniemi (Jean) ja Emmi Kaislakari (Kristin) tähdittämä kaksituntinen esitys on sanomaltaan ja toteutukseltaan niin sielua pudistava ja sydäntä riipaiseva, ettei heikot perslihakset omaavien tai muuten herkkähipiäisten pitsihattujen kannata lähteä teatterin ovien saranoita kuluttamaan.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.