Päivi Lehmusvirta uupui tekemällä koulussa kahta työtä – ”Olin ihan liian kiltti”

Nahkialan koululla Toijalassa palvelusihteerinä työskentelevä Päivi Lehmusvirta (54) viihtyy työssään, joka on sopivan itsenäistä ja vaihtelevaa. Aina työ ei ole tuntunut yhtä mielekkäältä. Keväällä 2012 Lehmusvirta uupui yrittäessään tehdä kahta työtä.

Päivi Lehmusvirta tuli Nahkialan koululle koulunkäyntiavustajaksi oppisopimuksella vuonna 1997. Pikkuhiljaa mukaan tuli myös kanslistin töitä. Sairastumista edeltävänä syksynä koulun rehtori oli vaihtunut, ja Lehmusvirta halusi auttaa uutta rehtoria niin paljon kuin pystyi.

– Olin ihminen, joka ei osannut sanoa ei. Tein paljon sellaistakin, mikä ei kuulunut koulunkäyntiavustajalle kuten juurikin kanslistin hommat.

Alun perin Lehmusvirta oli kouluttautunut kampaajaksi mutta joutunut luopumaan työstä ammattitaudin takia. Sen jälkeen hän oli ollut työllistettynä kaupan lihatiskillä ja päiväkodissa.

Päivi Lehmusvirta koki työuupumuksen vuonna 2012. Toipuminen vei pari vuotta.

Lapsen kiinni pitäminen oli liikaa

Kun työt koulussa alkoivat painaa, Lehmusvirta oli koko ajan väsynyt. Öisin hän nukkui huonosti ja asiat pyörivät päässä. Työpäivät hän kahlasi läpi odottaen seuraavaa lomaa ja lopulta seuraavaa viikonloppua. Keskittyminen oli vaikeaa, hän aloitti uuden tehtävän, ennen kuin oli saanut edellistäkään valmiiksi. Silti hän hoiti kaiken.

Lopullinen romahdus tuli tilanteessa, jossa Lehmusvirta oli mukana pitämässä kiinni levottomasta oppilaasta.

– Ne eivät ole koskaan ole kivoja, mutta jälkitilanteessa vain itkin, itkin ja itkin. Silloin silloinen koulun siivooja totesi minulle, että jos Päivi menisit lääkäriin. Myöhemmin hän kertoi, että oli jo aiemmin huomannut, etten ole ihan normaali.

Käynti työterveyslääkärillä oli itkuinen. Lääkäri määräsi Lehmusvirran heti sairauslomalle diagnoosina työuupumus ja keskivaikea masennus. Soittoaika sovittiin viikon päähän.

–  Lääkäri soitti jo parin päivän päästä ja kysyi, missä mennään.

Ennen sairauslomalle jäämistään Lehmusvirta kävi vielä koululla tekemässä tarviketilauksen.

Päivi Lehmusvirta on kantapään kautta oppinut pitämään huolta siitä, että työ ei kuormita liikaa.

Uupumus tuli hiipimällä

Päivi Lehmusvirta ei puhunut uupuneesta olostaan työpaikallaan ennen sairastumistaan.

– En tiedä, tajusinko itsekään, että hommia oli liikaa. Olin ottanut niitä ja niitä oli annettu. Olin ihan liian kiltti.

Lehmusvirta ei näyttänyt työpaineita edes kotona, ei tiuskinut eikä räyhännyt läheisilleen.

– Uupumus hiipii niin, ettei toinenkaan sitä huomaa, aviomies Kari Lehmusvirta sanoo.

Vaimon sairastuminen oli rakasta aikaa myös Karille.

– Tietysti sitä oli huolissaan, kun ei voi kuin katsella, mitä tapahtuu.

Toipuminen kesti pari vuotta

Sairauslomalla Päivi Lehmusvirta nukkui. Lääkärin ehdottamasta lääkityksestä hän kieltäytyi. Myös kehotusta mukavasta tekemisestä oli vaikea noudattaa.

– Ajattelin, etten voi mennä ulos ja hillua lenkillä, kun en tavallaan ole kipeä, vaikka olenkin sairauslomalla.

Kun Lehmusvirta kesän jälkeen palasi töihin, työtaakkaa kevennettiin vähentämällä luokkatunteja.

–   Moni hätkähti ja tajusi, kuinka paljon hommia oli. Kyllähän se opettelua vaatii, että oppii sanomaan ei. Koko toipumiseen meni varmaan pari vuotta.

Lehmusivirta osallistui myös lääkärin lähetteellä kolmelle kuntoutusjaksolle Kuntoutuskeskus Petreassa Turussa, jossa tarjolla oli terapiaa, rentoutusta ja stressittömämmän elämän suunnittelua.

Nykyisin Lehmusvirta osaa arvioida omaa vointiaan paremmin. Toissa keväänä hän jäi sairauslomalle, kun tunnisti väsymyksen ja apaattisuuden masennuksen oireiksi.

Muiden työt eivät saa kärsiä

Pohjakosketus opetti Päivi Lehmusvirtaa pitämään puolensa työelämässä.

– Olen oppinut kovemmaksi – ainakin omasta mielestäni. Tosin vieläkin vähän löysäilen. Kun hiljattain olin kipeä, sinnittelin töissä, vaikka rehtori käski lähtemään kotiin. Halusin tehdä kaikki työt siihen asti, että muut pystyvät jatkamaan niitä. Se on niin takaraivossa, että muiden työt eivät saa olla kiinni minusta.

Lehmusvirta ei tee enää koulunkäyntiavustajan töitä vaan on viimeiset kaksi ja puoli vuotta ollut palvelusihteeri, jolle kuuluvat Nahkialan, Sontulan ja Rasin koulut. Hän on oppinut tehtävän työtä tekemällä. Päivi Lehmusvirta on myös JHL:n Akaan yhdistyksen pääluottamusmies, mikä tuo työhön erilaista mutta mielekästä haastetta.

Päivi Lehmusvirran mukaan töistä on mukava tulla kotiin, kun perheen kaksi koiraa, Nöpö (kuvassa) ja Vili, ovat vastaanottamassa.

Oma ihana ukkokulta

Päivi Lehmusvirran ei tarvitse pitkään miettiä vastausta kysymykseen, mikä on ollut toipumisessa tärkeintä.

– Minulla on ihana ukkokulta, joka on jaksanut kuunnella ja katsella minua jo 33 vuotta.

Terapiaa ovat myös mittelspitzit Nöpö ja Vili. Lapset ovat jo omillaan. Yhdessä Lehmusvirrat tekevät moottoripyöräretkiä, Kari ajaa ja Päivi istuu takana. Kotona Toijalassa pariskunta rentoutuu terassin ulkoporealtaassa.

– Saunan lauteilla puhutaan joskus työasioita, mutta ei kauhean paljon kumminkaan, Kari Lehmusvirta sanoo.

Päivi ja Kari Lehmusvirta ovat olleet yhdessä 33 vuotta. Kari on Päivin tärkein tuki. Perheen koirat Nöpö ja Vili ovat rodultaan mittelspitzejä.

 

 

Työuupumus

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa.

Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoriutumiseen verrattuna.

Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä alun perin motivoitunut työntekijä ja työhyvinvoinnin kannalta epäedulliset työolosuhteet. Tilanteesta on kehittynyt työuupumus, koska ristiriitaan ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. Työuupumus kehittyy siis työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi siihen johtavia tekijöitä löytyy yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin.

Lähde: Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.