Akaaseen muuttanut Ilves-valmentaja Karri Kivi pyörittelee ajatuksiaan takapihan rauhassa eikä vähästä hätkähdä: ”Olen sinut jääkiekkoon liittyvän epävarmuuden kanssa”

Isompien kaupunkien keskustoissa asunut jääkiekkovalmentaja Karri Kivi pääsi tänä kesänä puutarhahommiin. Uuden kodin pihalta Akaasta löytyy muun muassa kasvihuone ja perunamaa. Kuva: Mikko Peltoniemi.

– Pitäiskö ottaa yks kastelukannukuva. Paljon on erilaisia kuvia otettu, mutta tällaista ei kyllä ole kellään, jääkiekkovalmentaja Karri Kivi nauraa haastattelun päätteeksi.

Kiven kesä on ollut poikkeuksellinen. Hän on kerännyt käpyjä nurmikolta, kastellut tomaatteja kasvihuoneessa ja kantanut eri asunnoista tavaraa uuteen kotiinsa. Aika monesti mies on vain istunut takapihan terassilla ja katsellut joelle tai soutanut sitä ylä- ja alavirtaan.

– Soutuvene oli ensimmäinen ostos, kun tähän tultiin, Kivi kertoo ja huomauttaa haastattelijaa hyväntahtoisesti.

– Sä olet kyllä mun paikalla. Mä nojaan aina siihen ja kattelen. Tässä on hyvä miettiä kaikkia ajatuksia. Pystyn olemaan siinä tuntikaupalla.

”Kaikki on toiminut vimpan päälle”

Porin Ässien mestaruusvalmentaja vuodelta 2013 ja Suomen alle 20-vuotiaiden MM-luotsi mallia 2014 aloitti juuri neljännen kautensa Tampereen Ilveksen päävalmentajana. Kuukautta aikaisemmin hän oli muuttanut puolisonsa kanssa yhteiseen kotiin, Akaasta löytyneeseen omakotitaloon.

– Tämä kolahti heti, kun tulimme ensimmäisen kerran pihaan. Olin asunut Tampereella Ratinassa vuodesta 2016, ja nyt halusimme enemmän tilaa ja rauhaa ja vähän lähemmäs Helsinkiä. Emäntä käy siellä töissä, ja saimme puoli tuntia matkasta pois, Kivi kertoo.

Heinäkuun aikana hän ehti jo oppia, että Viiala, Toijala ja Kylmäkoski ovat yhtä kuin Akaa.

– Olen vanha tamperelainen, mutta olen ollut 25 vuotta pois, enkä tiennyt mitään näistä paikoista. Jos on 70-luvulla pelattu Toijalan tai Viialan junnuja vastaan fudista, niin sitten olen täällä käynyt, mutta muuten en ole. Ihan tuntematon maailma.

Kivi on asunut koko pelaaja- ja valmentajauransa isompien kaupunkien keskustoissa. Rauhallisempaan ympäristöön muutto oli kytenyt mielessä kymmenisen vuotta, mutta liikkuva työ esti aloilleen asettumisen.

Akaassa ovat ehtineet jo tulla tutuksi niin mukavilta vaikuttavat naapurit kuin paikalliset palvelutkin.

– Olemme sekä Viialassa että Toijalassa tutustuneet kauppoihin ja toreihin, ja kaikki lukkopalvelut ja sähköt on ihan tarkoituksella otettu tästä läheltä. Kaikki on toiminut vimpan päälle, uudisasukas Kivi kehuu.

Kaikki pelaajat ovat samalla viivalla

Ilveksen tulevan kauden liigajoukkue on päävalmentaja Karri Kiven sanoin todella nuori ja eteenpäin suuntautunut.

– Hieno ryhmä on edessä. Katsotaan mihin se kasvaa.

Pelaajien vaihtuvuus on nykyään suurta, ja Kivi arvioi, että yleensä vähintään kolmasosa porukasta vaihtuu kauden jälkeen, oli joukkue mikä tahansa.

– Kolmen vuoden jaksolla joukkue melkein nollaantuu.

Tämän vuoden toukokuussa Ilveksessäkin tutustuttiin taas toisiinsa. Pelaajien luonne ja tyyli tulevat Kiven mukaan esiin jo muutamissa treeneissä, ja kaikki lähtevät uuteen kauteen samalta viivalta.

– Meillä ei ole väliä sillä, onko nuori vai vanha. Jos pelaaja on innostunut, ei tarvita kuin lahjakkuutta. Kaikki muu tulee. Jos on yhtään sellaista, että pelaanko mä vielä yhden vuoden vai mietinkö vielä, niin se näkyy kaikessa.

Kivi on tyytyväinen siihen, että Ilveksen liigajoukkueeseen on noussut myös seuran omia nuoria.

– Se on elinehto. Ja on tärkeää, että nuoret tietävät, että jos vähänkään on evästä, pääsee omassa seurassa näyttämään.

Uutta ja vanhaa Ilvestä ei voi verrata

Turussa syntynyt ja Tampereella kasvanut Karri Kivi nousi Ilveksen A-nuorista seuran SM-liigajoukkueeseen vuonna 1988. Tuolloin koko liiga oli vedenjakajalla, jolta virta on vienyt siihen ammattimaisuuteen ja niihin palkkoihin, jolla maan ykköslajia tänä päivänä pelataan.

– Minä tulin juuri, kun ensimmäinen ammattilaissukupolvi aloitti. 1980-luvun lopulla Ilveksen liigajoukkueessa melkein kaikki olivat vielä muissa töissä tai opiskelivat. Vuoden tai kahden päästä kaikki pelasivat ammatikseen.

Kun Kiveä pyytää vertaamaan silloista ja nykyistä Ilveksen liigajoukkuetta, hän sanoo, ettei se ole mahdollista.

– Meillä oli silloin paljon kovempi porukka. Niin paljon maajoukkuepelaajiakin. Me olimme finaalissa ja pronssiottelussa.

Ilveksen kultaisin kausi oli kuitenkin jo Kiven pelivuosina ohi. Sen jälkeen seuran menestyskäyrä on matanut matalalla, mutta nyt Ilveksen tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin millään Kiven valmentajakausista.

– Joukkueesta pitää saada kiinnostava, että saadaan pelaajia. Meillä on nyt ollut paras vuosi näistä neljästä, ja on ollut tosi paljon halukkaita, Kivi kertoi ennen kuin Ilves voitti harjoitusturnauksessa Tapparan 7–2 ja suomalaisamerikkalainen, nimenomaan tupsukorviin halunnut 18-vuotias Matias Maccelli teki neljä maalia.

Kun Karri Kivi tuli kolme vuotta sitten Ilveksen päävalmentajaksi, hänellä oli kaksi isoa tavoitetta: Viedä joukkue mitalipeleihin ja saada väki innostumaan niin, että ”pikkuskidien olisi kiva pitää ala-asteella Ilves-pipoa”.

– Se on jo onnistunut, ja sieltä ala-asteporukasta se kiinnostus kasvaa, kun mennään kohti uutta areenaa. Koutsit häipyvät, mutta organisaatio on iso ja ihmiset pysyvät.

Joukkueen menestyksen osalta tavoite on edelleen sama. Runkosarjan kuuden sakkiin ja siitä mitalipeleihin pitäisi päästä.

Kakkosvalmentajaksi kesken ruokailun

Karri Kivi pelasi Ilveksen lisäksi liigakiekkoa TPS:ssä, Ässissä ja Kärpissä sekä välissä yhden kauden Ruotsissa Tukholman AIK:ssa. Marraskuussa 2001 hän päätti lopettaa pelaamisen seuraavana keväänä.

Kun kausi oli taputeltu, valmentaminen ei ollut käynyt mielessäkään, mutta pian Kivi huomasi olevansa Ässien liigajoukkueen kakkoskäskijä.

–  Nollakokemuksella. Tänä päivänä se ei olisi mahdollista, mutta silloin se oli.

Miten ihmeessä?

– Olin porilaisessa ravintola Amadossa syömässä. Puhelin pärähti, ja toimitusjohtaja Antti Heikkilä soitti, että lähdetkö. 31-vuotias Mika Toivola oli tulossa päävalmentajaksi, ja Heikkilä mietti avuksi pelaajia, jotka olivat juuri lopettaneet. Sanoin, että en varmaan lähde, mikä helvetin idea toi oli.

Kivi jätti kuitenkin ruokansa kesken. Amadosta kävelee Ässien toimistoon vajaat viisi minuuttia, ja sinne mies suuntasi siltä istumalta.

– Matkalla mietin ja mietin ja mietin. Sitten menin ovelle ja sanoin, että tuun mä. Se oli torstaipäivä, ja maanantaina olin lätkäkursseilla Turussa. Morjens!

Karri Kiven valmentajauralle mahtuu monia muitakin yllättäviä käänteitä, mutta hän ei ole moisesta moksiskaan.

– Sattumiahan tämä elämä on ollut täynnä. Maailma tulee aina eteen sellaisena kuin se tulee. Jotkut varmaan kaipaavat jotain turvallisuutta, mutta minä en tarvitse sellaista. Olen sinut jääkiekkoon liittyvän epävarmuuden kanssa.

Kiven mukaan hän pystyy keskittymään helpommin valmentamiseen, kun ei mieti eikä laskelmoi.

– Se tuo myös terävyyttä arkeen, kun tämä päivä näyttää sen, mitä olen ensi vuonna. Jos vetää ihan vihkoon, sitten kerää noita käpyjä koko vuoden. Palon täytyy olla ihan tapissa, Kivi kiteyttää.

13 vuoden putki ja puolen vuoden tauko

Vajaat viisi vuotta sitten Kiven valmentamisesta puuttui palo. Hän oli tehnyt toukokuussa 2014 kaksivuotisen sopimuksen KHL-joukkue Traktor Tšeljabinskin kanssa, mutta mies irtisanottiin päävalmentajan tehtävästä jo 22. lokakuuta samana vuonna.

– Kun sain monoa Venäjältä, en edes ajatellut ottaa mitään pestiä ennen kuin olen ladannut itseni. Olin 13 vuotta ollut sellaisessa oravanpyörässä, ettei ollut tauon taukoa. Puoli vuotta siinä meni, että tuli semmoinen olo, että nyt jos joku urpo soittaa, voin harkita.

Moni oli jo soitellut, mutta Kivi sanoi kaikille, ettei voi lähteä.

– En pysty siihen, että olisin vaan mennyt, että morjens jätkät.

Puolen vuoden hengähdystarve ei johtunut siitä, että Kivi irtisanottiin sopimuskauden alkuvaiheessa.

– Ei, sehän kuuluu sinne. Venäjällä joka toinen saa kenkää, ja ne, jotka eivät saa tänä vuonna, saavat ensi vuonna. Kun on kaikki pelissä, ei siitä jää yhtään morkkista. Huomasin vaan, että ei ollut mitään ajatuksia.

Nyt Kivi keräilee ajatuksia Akaassa.

– Tässä kun letkun kanssa heiluu, se rauhoittaa, vaikka ei siinä mitään järkeä ole.

Pelipäivinä Kivi sulkee kaiken ympäriltään eikä puhu puhelimessa. Eikä kukaan edes soita.

– Kaikki tietävät, että minun on oltava omassa rauhassa. En voi kuvitella, että menisin pelipäivänä vaikka kauppaan. Ennen peliä kävelen ja vedän kahden tunnin päikkärit.

Uudet naapurit ja Akaan monipuoliset palvelut ovat tulleet kesän mittaan tutuiksi Karri Kivelle. Takapihan rauhassa on ollut hyvä valmistautua alkavaan liigakauteen. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Huono suomi alkoi riepoa

Karri Kivi on ollut kaksi kertaa jääkiekon MM-kisojen tv-kommentaattorina. Siinäkin hommassa päivät ovat pitkiä, kun ”nettiin lyödään tavaraa jo kolme tuntia ennen peliä”, mutta Kivi on tykännyt vaihtelusta.

– Pyrin valmistautumaan niihinkin hemmetin hyvin, etten vaan mene puhumaan, että ”kun tässä on lätkässä oltu koko ikä”. Yritän keksiä tarinoita, vaikka ne välillä ovat vähän naiivejakin.

Sekä studiossa että päävalmentajana Kivi kertoo nykyään käyvänsä tarkkaan läpi sitä, miten hän voisi puhua paremmin. Palautetta tulee myös puolisolta.

– Hän on ollut maskeeraajana tv-maailmassa tosi paljon, ja sieltä tulee heti kommentit. Kun rupesin MM-studiossa toistamaan jotain sanaa, jota en ollut edellisvuonna toistanut, senkin sai heti pois.

Ensi tammikuussa 50 vuotta täyttävän Karri Kiven elämässä on joka vuosi erilaisia asioita, joihin hän panostaa. Tänä kesänä hän on tietoisesti panostanut lukemiseen.

– Tuli sellainen olo, että mitä helvettiä. En tykännyt suomestani. En siitä, miten puhun joukkueelle tai kisastudiossa. Minua rasitti se. Minä haluan puhua parempaa suomea, Kivi suomii itseään.

Kun hän jutteli asiasta alan ammattilaisen kanssa, tämä kehotti lisäämään kirjojen lukemista, jotta sanavarasto paranee.

– Kyllä minä aina olen sen tiennyt. Luen nyt laidasta laitaan kirjoja, ja olen huomannut, että se on piristynyt.

Sivistyssanoja hän ei halua turhaan käyttää.

– Se on brassailua ja huonoa puhumista, jos käyttää sivistyssanaa telkkarissa, ja 95 prosenttia ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Pitää olla hyvää suomea, erilaisia vaihtoehtoja ja rikkaampaa kieltä. Siinä voi aina tulla paremmaksi. Katsotaan, miten tämä menee, Kivi hymyilee.

Karri Kivi ei tiedä, lukevatko Ilveksen liigapelaajat kirjoja, mutta ei siitä haittakaan olisi.

– Kyllä me vaan keskitytään jääkiekkoon, mutta välillä jollekin pelaajalle tekee ihan hyvää tietää jotain muutakin kuin paitsio. Pelikin voi parantua.

Kivi on myös suositellut nuorille pelaajille lukioon menemistä.

– Vaikka rahaa tulisikin muuta kautta, niin kyllä henkisen itseluottamuksen kannalta on hyvä, että tietää edes jotain. Jos ei kenenkään kanssa pysty mitään puhumaan, se ei ole hyvä.

Kielestä puhuttiin myös Lindholmin kanssa

Huomion kiinnittäminen omaan puheeseen on Karri Kivelle uusi juttu, mutta suomen kieli muiden käyttämänä ei ole.

– Olen aina ollut suomen kielen fani, vaikka itse en ole koskaan kirjoittanut. Olen siinä itse asiassa umpisurkea. Kyllä niitä arvostaa, jotka sen osaa. Hakulisen Jussi ja kumppanit.

Myös lehtijuttujen kieltä ja sisältöä Kivi seuraa tarkkaan.

– Välillä toimittaja puhuu jostain urheilutapahtumasta, mutta se ei sano missään vaiheessa, mistä lajista on kysymys. Se olettaa, että ihmiset tietävät, mikä laji, mikä sarjataso ja mikä oli tulos.

Journalismissa ei voi Kiven mukaan luottaa enää siihenkään, että tarinat olisivat totta.

– 1990-luvulla kun pelasin Ruotsissa, Aftonbladet ja Expressen heittivät ihan yli. Kun Suomessa siihen aikaan luki jotain, niin se oli vielä totta tai ainakin sinne päin. Nyt puhutaan tähtipelaajasta, ja kun rupeat lukemaan, niin se on vitosdivarissa.

Suomen kieli yhdisti myös Karri Kiveä ja hänen edesmennyttä ystäväänsä, laulaja Olli Lindholmia.

– Se oli asia, josta me puhuttiin Ollin kanssa helvetisti. Siitä, kuinka koko ajan vähenee ne, jotka lausuvat suomea selvästi. Kyllähän kaikki pisimmät urat tehneet laulavat selvää suomea. Katri Helena ja Paula Koivuniemi ja vanhat herrat.

Nuorempia artisteja kuunnellessaan ihmiset joutuvat Kiven mukaan välillä ihmettelemään, laulaako kyseinen henkilö suomeksi vai englanniksi.

– Tö, tu, pu, thu, pu, thu, Kivi puhisee demonstroiden uudislaulajia ja puistelee päätään.

Hänen mukaansa Olli Lindholm valitsi myös The Voice of Finland -kilpailun voittaneen Markus Salon omaan joukkueeseensa osin kieliperusteisesti.

– Sen takia Olli hänet aikoinaan otti. Suomalainen mies, joka lauloi selvällä suomen kielellä.

Myös Kivi tutustui Saloon kisan aikana ja oli tämän tukena erityisesti loppumetreillä Lindholmin nukuttua pois.

– Mehän puhuttiin Ollin kanssa koko vuosi Markuksesta, ja minäkin olin häneen yhteydessä ja onnittelin finaaliin pääsystä. Muutama päivä ennen finaaleita Markus soitti minulle. Silloin puhuttiin pitkään, Kivi kertoo, katsoo joelle ja jatkaa.

– Juuri eilen oli juttua, että pitäisi pyytää Markus tänne istuskelemaan. Ehkä tämä oli tarkoituskin, että soitan hänelle, kun otit hänet esille.

Päätämme haastattelun.

– Haluatko tavallisen kuvan vai huumorikuvan? Kivi tiedustelee.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.