Pysähdy hetkeksi: Yksilönä yhteisössä – leirillä, kotona tai missä ikinä eleletkin

Vietin juuri yhdeksän päivää rippileirillä Toukolassa. Mukana leirillä oli vajaa kolmekymmentä nuorta: rippikoululaiset, isoset ja sitten päälle vielä ohjaajaporukka. Pohdimme rippikoululaisten kanssa yhdellä oppitunnilla sitä, että millaisiin yhteisöihin he kuuluvat. Hyviä ajatuksia löytyi, yhteisöiksi ajateltiin esimerkiksi koulua, perhettä, harrastusporukoita ja seurakuntaa.

Sen jälkeen pohdimme, mitä yhteisö oikein tarkoittaa. Yhteisöä kuvattiin sellaiseksi, jossa on ihmisiä, jotka pitävät samantyylisistä asioista, tai että jokin elämäntilanteessa tai muissa kiinnostuksen kohteissa yhdistää heitä. Ajatus oli, että yhteisöön kuuluvien ihmisten täytyisi olla mukavia ja yhteisössä pitäisi viihtyä. Tätä auttaa se, että yhteisössä on jonkinlaiset kirjoitetut tai kirjoittamattomat säännöt, olipa kyse mopoporukasta tai koululuokasta.

Se rippikouluryhmä oli omanlaisensa yhteisö. Yhdessä naurettiin, laulettiin ja hiljennyttiin. Sääntöjä kerrattiin tarpeen mukaan. Aikansa oli elämän synkkien asioiden pohtimisella, samoin kuin melomisella ja auringonsillan katsomisella.

Yhteisön rakentaminen ei tapahdu itsestään ja mitään tekemättä. Rippikoulussa se vaatii sitä, että jokainen rippikoululainen haluaa olla osa porukkaa ja toteuttaa yhteistä juttua. Ihailen kovasti sitä, millä antaumuksella isoset heittäytyvät omaan tehtäväänsä ja antavat panoksensa siihen, että jokainen tuntee kuuluvansa rippileirin yhteisöön. Myös jokaisella rippileirin ohjaajalla on oma osuutensa siinä, että rippileirin päätyttyä jokainen nuori tietää millainen on se Kristuksen kirkko, johon hänet on kastettu. Ja jotta jokainen tietää, että Jumalan silmissä jokainen on arvokas ja tärkeä.

Samana päivänä, kun rippileiri päättyi, pakkasin jälleen tavarani ja lähdin Hämeen Partiopiiri ry:n Ilves19-piirileirille Hämeenlinnan Evolle. Huolimatta riparin aiheuttamasta pienestä väsymyksestä oli mahdoton tarve päästä vielä osaksi melkein 5000 partiolaisen yhteisöä. Tätä nytkin käynnissä olevaa leiriä on ollut rakentamassa monet sadat partiolaiset pitkään ja nyt tätä leiriä eletään todeksi yhdeksän päivän ajan. Leirillä on tärkeässä osassa niin kahdeksanvuotias sudenpentu, joka on ensimmäistä kertaa uskaltanut lähteä leirille, kuin aikuinen johtaja, joka on suunnitellut, miten leirin harmaat vedet hoidetaan ympäristön kannalta kestävästi.

Tätä yhteistä kokemusta ja yhteisöä leimaa innostus ja halu viettää telttaelämää, laulaa nuotiolauluja, kehittää itseään ihmisenä omien taitojen mukaan, saada uusia kavereita, tavata vanhoja tuttuja, kokoontua yhteisiin isoihin ohjelmiin ja nauttia Suomen kesästä.

Raamatussa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa todetaan, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Siksi Jumala teki ihmiselle kumppanin. Tämän kumppanin voi ihminen ajatella olevan muunkin ihmisen, kun vain sen, jonka kanssa on päättänyt täyttää yhteistä jääkaappia. Kumppani voi olla myös se tärkeä ystävä jumpassa, lähetyspiirissä tai telttakaveri partioleirillä.

Kaisa Karema

Elämäntapapartiolainen

Vs. seurakuntapastori, Akaan seurakunta

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.