Pysähdy hetkeksi: Rippileirillä koettua – Myötätunto toista kohtaan on radikaalia ja inhimillistä auttamista

Kesäkuun alussa heti koulujen loputtua lähdin rippileirille kahdenkymmenen mahtavan nuoren kanssa. Mukanamme olivat myös ihanat isoset sekä osaavat työkaverit. Sää suosi, sillä helle helli meitä koko leirin ajan. Hieno leiri huipentui konfirmaatioon Akaan kirkossa kesäkuun puolivälissä. Konfirmaatiosta nuoret lähtivät konfirmaatiojuhliin läheistensä kanssa. Meidät leirin ohjaajat ja isosetkin kutsuttiin juhliin, ja kiertelimme tuntien ajan juhlissa ympäri Akaata. Kiitos vielä kaikille perheille!

Yhdestä juhlasta oli puhe myös rippileirimme jumalanpalveluksessa, sillä joka aamu leirillä toimitettiin jumalanpalvelus.

Maailmanhistorian ehkä tunnetuimmat juhlat olivat Kaanaan häät. Aihe jäi elämään leirillämme.

Kerroin johdantona rippikoululaisille eräästä lapsesta, synttärisankarista, joka niinikään vietti juhliaan. Hän sai soiton kaveriltaan, joka itkuisesti kertoi, että äiti oli unohtanut ostaa synttärilahjan. Saisiko hän silti tulla synttäreille? ”Tietenkin saat”, sanoi synttärisankari.

Kun tuli lahjan antamisen aika, istui koko lapsijoukko synttäreillä, ja vuorotellen alettiin antaa lahjoja synttärisankarille. Kun vuoroon tuli se lapsi, jolla ei ollut lahjaa, sanoi synttärisankari: ”Mähän sainkin sun lahjan jo etukäteen.” Ja niin siirryttiin seuraavaan lahjanantajaan. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota asiaan. Lapsi ei joutunut noloon tilanteeseen. Synttärisankarilla tuntui olevan sisäsyntyinen ymmärrys myötätunnosta.

Samanlainen tilanne oli Kaanaan häissä. Näissä maailmanhistorian tunnetuimmissa juhlissa oli paikalla koko kylä. Viikon ajan juhlittiin ja tanssittiin, ja ruokaa ja viiniä kului. Myös Jeesus ystävineen oli noissa juhlissa.

Olisi ollut noloa häiden järjestäjille, että tarjottava loppuisi kesken. Jeesuksen ansiosta näin ei käynyt. Pyysin rippikoululaisia kiinnittämään huomiota siihen, että tässä Jeesuksen ihmeessä, tunnusteossa, ei ollutkaan kyse mistään elintärkeästä, kuten silloin, kun Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä tai pelasti merihädässä olijat. Tässä oli kyse siitä, että Jeesus antoi meille toimintamallin, esimerkin. Me emme kykene muuttamaan vettä viiniksi, mutta me kykenemme olemaan myötätuntoisia ja pelastamaan toisen kasvot, aivan kuten se synttärisankari siellä synttäreillä.

Muistatko sinä elämänhistoriastasi sellaista tilannetta, jossa olet joutunut keskelle sosiaalista mokaa? Mitä silloin tapahtui? Oliko ympärilläsi ihmisiä, jotka ottivat tilanteesta kaiken irti ja niin sanotusti lisäsivät pökköä pesään ivaamalla ja tuomitsemalla sinut, etsimällä lisää virheitä? Vai oliko niin, että joku pelasti ystävällisesti ja myötätuntoisesti sinut tässä tilanteessa ja osoitti inhimillisyyttä?

Myötätunnon osoittaminen toista kohtaan ei ole sääliä tai nössöilyä, vaan radikaalia toimintaa, jota jokainen voi ympäristössään toteuttaa. Mekin voimme olla ihmeidentekijöitä omassa arjessamme.

Usko tai älä, mutta leirillämme myötätunto näkyi ihmisten välisissä kohtaamisissa päivästä toiseen. Tee, kuten tahtoisit itsellesi tehtävän, sanoi Jeesus parituhatta vuotta sitten. Se on hyvä neuvo, joka kestää aikaa.

Riina Saastamoinen
Kylmäkosken kappalainen

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.