Kieltolaki, eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossa pidosta, astui Suomessa voimaan 1. kesäkuuta vuonna 1919. Suomalaiset haluttiin raitistaa, koska alkoholin oli todettu aiheuttavan köyhtymistä, kurjuutta, järjestyshäiriöitä, pahoinpitelyjä, murhia ja muita yhteiskunnalle kalliiksi tulevia seurausvaikutuksia.
Suomen ensimmäinen parlamentti oli hyväksynyt kieltolain yksimielisesti jo vuonna 1907, mutta laki saatettiin voimaan vasta 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli lähes täydellinen alkoholikielto: alkoholin kulutus ja juopumusrikosten määrä luonnollisesti vähenivät. Niinpä kieltolailla oli suuri kannatus sen lopulta astuessa voimaan. Kieltolaki oli voimassa 12 vuotta. Kieltolaki päätettiin kumota joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä.
Akaassa oli kuntakokous hyväksynyt jo joulukuussa 1914 konduktööri T. Sarvelan ja räätäli Edvard Metsolan johdolla tehdyn pyynnön miedon mallasjuoman, eli nk. rapakaljan kaupan kieltämisestä, ja kuvernööri vahvisti päätöksen. Näytti siltä, että Akaasta oli tulossa maan raittein kunta. Kieltoa ei kuitenkaan kaikkinensa noudatettu, sillä 1917 todettiin keinottelua ja myyntiä edelleen tapahtuvan.
Suojeluskunta hävitti viinatehtaan Simolan metsästä
Kieltolain voimaan tulon alla, toukokuun lopussa hävittivät Riisikkalan suojeluskuntalaiset viinatehtaan Simolan talon metsästä. Rankkia oli kolmessa eri astiassa, yhteensä noin 100 litraa, jotka kaadettiin maahan. Mainittua tehdasta oli jo useimpina öinä pidetty silmällä, että olisi polttajat tavattu, mutta olivat kai tehtailija, joita on luultavasti useampia, havainneet, että tehdas oli keksitty ja eivät sentähden tulleet polttamaan, vaan jättivät sen oman onnensa nojaan. (Toijalan Sanomat 7.6.1919).
Kesäkuussa 1919 kuntakokous keskusteli raittiudenvalvojien asettamisesta. Raittiudenvalvojan asettaminen koettiin tärkeäksi ja toivottiin siihen löytyvän sopivia henkilöitä. Täällä Akaassakin luultavasti löytyy pahennuksen pesiä, joiden lainvastaista toimintaa ei saa sallia. Kieltolakia pidettiin tärkeänä, ja toivottiinkin, että jokainen kansalainen toisi rikkomukset julki. (Toijalan Sanomat 21.6.1919).
Kun kieltolaki on äskettäin astunut voimaan, on sosialiministeriö kehoittanut kunnanvaltuustoa valitsemaan nk. raittiudenvalvojia, joiden tehtävänä on valvoa raittiuden noudattamista. Kesäkuun lopussa 1919 valtuusto päättikin nimittää viisi henkeä mainittuun tehtävään. Toimet olivat kunniavirkoja. Virkaan asetettiin puheenjohtajaksi J. Kangas, varapuheenjohtajaksi T. Sarvela, muiksi jäseniksi M. Heiliö, neiti Kerttu Ristanen, rautatiekirjurit A. Salonen ja Mylläri sekä V. Rautanen. (Toijalan Sanomat 5.7.1919).
Kieltolakioppaita. Sosialiministerön raittiusosaston toimittamana on äsken ilmestynyt pari kirjasta: Kieltolaki toimeenpanoasetuksineen (hinta 2:- ) ja Raittiudenvalvojain käsikirja (hinta 1:- ). Kirjaset ovat varsin tarpeelliset poliisiviranomaisille, kunnallisille raittiudenvalvojille sekä muillekin asiaa harrastaville kansalaisille. (Toijalan Sanomat 22.11.1919).
Kieltolaki oli yhteinen asia ja siihen pyrittiin lehtikirjoituksin kaikin tavoin vaikuttamaan. Kieltolaki on tällä hetkellä vielä Suomen kansalle suureksi osaksi vain mihinkään velvoittamatoin kivitaulu, jonka määräyksiä viranomaiset eivät voi, eivätkä kenties tahdokkaan tarpeellisella tarkkuudella valvoa. Mutta, niin ei saa olla kauvan. Kieltolain määräykset ovat mahdollisimman lyhyessä ajassa siirrettävä kansalaistemme sydämiin siten, että jokainen normaalisesti kehittynyt suomalainen elää raittiisti luontaisen tottumuksensa voimasta, valveutuneen tuntonsa vaatimuksesta. (Kirje Akaasta, Toijalan Sanomat 30.8.1919)
Tuula Vuolle-Selki
Lähde: Akaan Seutu 11.10.2017
