Kasperi Leponiemi sai kansainvälisestä kitarakilpailusta hopeaa – ”Vapaapäivinä harjoittelen soittamista kuutisen tuntia”

Kasperi Leponiemen soitin on ranskalainen konserttikitara. – Löysin sen Saksasta pitkän etsinnän jälkeen syksyllä. Olen siihen hyvin tyytyväinen, Leponiemi toteaa.

Muutama vuosi sitten kuuden laudaturin ylioppilaan elämä oli tienristeyksessä: veisikö tie lääketieteelliseen yliopistoon lääkärin opintoihin, vai Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan klassisen kitaransoiton pariin. Lääketieteellisen ovet pysyivät tuolloin kiinni, joten Viialasta kotoisin oleva Kasperi Leponiemi lähti opiskelemaan solistista klassisen kitaran soittamista. Nyt Leponiemi tietää, että asiat menivät juuri niin kuin pitikin. Vaikka järkisyyt olisivat puoltaneet lääketieteellistä, sydän sykki kitaransoitolle.

– Varmasti olisin katunut, jos en olisi kokeillut mihin pystyn klassisen kitaran kanssa. On se vain niin, että enemmän pitää sydäntä kuunnella kuin järkeä, Leponiemi toteaa.

Leponiemi myöntää, että klassisen kitaran soitossa ei tarvita kuutta laudaturia, mutta todistus luo turvaa, jos alaa joutuu joskus jostain syystä vaihtamaan.

Nyt nuorella miehellä on takanaan kolme vuotta opiskelua Sibelius-Akatemiassa ja nämä vuodet ovat tuoneet hänelle vahvan tunteen, että hän on löytänyt oman juttunsa.

Sibelius-Akatemiaan otetaan vuosittain tasosta riippuen vain 0–3 klassisen kitaransoiton opiskelijaa. Tällä hetkellä klassista kitaraa opiskelee Sibelius-Akatemiassa 20 henkilöä.

Ajatus ammatista virisi festivaaleilla

Kun Leponiemi tarttui kitaraan ensimmäistä kertaa, oli hän 8-vuotias. Leponiemi ei enää itse muista miksi juuri kitara valikoitui soittimeksi, mutta hän on aika varma, että mielenkiinto kumpusi hänestä omasta itsestään. Äidiltä peritty musikaalisuus näkyy myös perheen nuoremmissa lapsissa; Klaarassa ja Kaaprissa jotka molemmat soittavat selloa.

– Vanhemmat ovat antaneet minun tehdä omat ratkaisuni mitä haluan tehdä, ja ovat aina tukeneet minua valinnassani soittaa kitaraa. Uskoisin, että he ovat ihan ylpeitä ja he käyvät aina kuuntelemassa soittoani konserteissa, Leponiemi kertoo.

Sähkökitaraa kohtaan Leponiemi ei ole koskaan tuntenut mielenkiintoa, eikä ole sellaiseen koskaan edes koskenut.

13-vuotiaana Leponiemellä syntyi ensimmäisen kerran ajatus ja haave, että kitaransoitosta voisi olla hänelle ammatiksi. Tuolloin hän kävi kuuntelemassa John Williamsia Tampere Guitar Festivaleilla. Tässä kuussa hän nousi itse esiintymään samaisen festivaalin lavalle toista kertaa järjestetyn Suomen kitarakilpailun, The International Classical Guitar Competition of Finlandin osallistujana.

– Olin aika jännittynyt, kun tieto tuli, että pääsen finaaliin asti. Se oli pitkä kilpailu, ja siinä oli paljon soittajia. Olen todella tyytyväinen siitä, että sain soitettua kaiken mitä olin valmistellut soittavani, Leponiemi huokaisee.

Kasperi Leponiemi on sitä mieltä, että uravalintaa tehdessä on kuunneltava omaa sydäntään. Nuorimies on iloinen siitä, että opiskelee nyt sydäntään lähellä olevaa alaa, eikä lääketiedettä.

Ainoana suomalaisena finaalissa

Leponiemi paljastaa olleensa hieman yllättynytkin finaaliin pääsystään, sillä kisaan osallistui noin kymmenen kitaristia Sibelius-Akatemiasta. Leponiemi oli finaalissa ainoana suomalaisena.

– Tiedän että opiskelukaverini olivat kaikki valmistautuneet täysillä kilpailuun, mutta kilpailusoitto on pienestä kiinni. Siinä pitää pystyä hallita jännitystä ja soittaa ilman nuotteja mielenkiintoisesti ja tarpeeksi virheettömästi juuri sillä hetkellä. Tällä kertaa kävi näin. Olen tosi iloinen menestyksestäni, mutta meistä kuka tahansa olisi voinut olla finaalissa, Leponiemi arvioi.

Hän ei koe olevansa koulunsa julkkis, sillä Sibelius-Akatemialla on ”monta muutakin todella hyvää soittajaa”. Leponiemi onkin iloinen musiikinopetuksen korkeasta tasosta Suomessa.

Kitarakisan voiton vei italialainen Flavio Nati ja jaetulle hopeasijalle Leponiemen kanssa pääsi meksikolainen Jesus Serrano Huitron. Voittajan finaaliesitysta Leponiemi ei päässyt kuulemaan, mutta hän uskoo, että voitto meni oikeaan osoitteeseen.

Koulu takaa, ettei aika käy pitkäksi

Leponiemi aikoo osallistua Tampereen kitarakilpailuun ensi vuonnakin.

– Harvemmin tällaisia kansainvälisiä kilpailuja järjestetään näin kotiovella. Jos vain voin, osallistun kisaan ensi vuonnakin, Leponiemi toteaa.

Hän pitää opintojen suorittamista kuitenkin tärkeimpänä tulevaisuuden tavoitteena, koska hänestä opintojen kesto; viisi ja puoli vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika elämästä. Leponiemi paljastaa, että koulussakin on tulossa mielenkiintoisia projekteja.

– Aika ei tule pitkäksi. Se on varmaa, Leponiemi hymyilee.

Hänestä klassisen kitaran soittajat ovat parhaimmillaan 40–50-vuotiaina, koska ihminen oppii pitkään uusia asioita kitaran soitosta. Leponiemen tämänhetkinen haave on, että hän pystyisi soittamaan kitaraa täysillä koko uransa ajan. Sillä ei ole hänelle niin väliä missä hän soittaa, kunhan saa soittaa.

Leponiemi kertoo oppineensa paljon soittamisesta opettaessaan sijaisena Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja Helsingin konservatoriossa.

– Opettaessa oppii oikeastaan enemmän kuin omassa harjoittelukopissaan. Opettaminen on tärkeä osa muusikon oppimista. Se haastaa ajattelemaan omaakin soittoa tosi paljon, Leponiemi kertoo.

Kärsivällinen harjoittelu palkitaan

– Harjoittelu on osa työntekoa. Tarvitaan harjoitusta ja toistoa, että pystyy soittamaan niin kuin haluaa. Kärsivällisyyttä vaaditaan, mutta sitten kun pystyy välittämään oman näkemyksensä muille, on se palkitsevaa, Kasperi Leponiemi toteaa.

Viimeinen puoli vuotta on ollut Leponiemelle jännittävä ja hyvin opettavainen. Tampereen kitarakilpailun lisäksi hän konsertoi keväällä kandidaatin tutkintoa varten.

– Kyllähän se jännitti, kun on kolme vuotta opiskellut ja sitten on konsertti, jossa pitää saada kaikki se ulos mitä haluaa. Se oli hieno tilaisuus ja tunnelma oli oikein hyvä. Pääsin itsekin flow-tilaan, Leponiemi kertoo.

Maisteritutkintokonsertti Leponiemellä on edessään vajaan kolmen vuoden päästä.

Arkisin Leponiemi harjoittelee kitaran soittamista kolmisen tuntia ja viikonloppuisin sekä loma-aikoina noin kuusi tuntia päivässä. Harjoittelu näkyy Leponiemen vasemman käden sormienpäissä, joihin on kehittynyt kovettumia.

– Harjoittelu on osa työntekoa. Tarvitaan harjoitusta ja toistoa, että pystyy soittamaan niin kuin haluaa. Kärsivällisyyttä vaaditaan, mutta sitten kun pystyy välittämään oman näkemyksensä muille, on se palkitsevaa.

Kasperi Leponiemi konsertoi Akaan kirkossa 30.6. kello 15–16.

 

Lue juttu Akaan lukion historian ensimmäisestä kuuden laudaturin ylioppilaasta Kasperi Leponiemestä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.