95 vuotta täyttävä Kauko Alamäki pelaa tietokoneella shakkia ja vaihtaa meilejä lapsenlastensa kanssa

27. kesäkuuta 95 vuotta täyttävä Kauko Alamäki syntyi vuonna 1924 täysin erilaiseen Suomeen kuin se on nykypäivänä. Alamäki oli vain 17-vuotias, kun hänet kutsuttiin rintamalle puolustamaan isänmaata.

Huomenna 95 vuotta täyttävä Toijalassa asuva Kauko Alamäki oli vain 15-vuotias, kun venäläisten pommikoneet pyyhälsivät hänen kuortanelaisen kotikylänsä yli. Lentokoneet olivat matkalla pommittamaan Seinäjokea, jonka suunnalta kuului pian kova jytinä. Yksi pommi oli osunut väestönsuojaan.

– Onni oli siinä, että ittepäiset pohjalaiset eivät olleetkaan menneet sinne suojaan. Vihollisen pommireissu meni siinä, ettei pommi aiheuttanutkaan sen suurempaa onnettomuutta, Alamäki kertoo.

Muutaman vuoden päästä 17-vuotias Alamäkikin kutsuttiin rintamalle puolustamaan isänmaata jatkosotaan. Alamäki toteaa kutsun olleen kova pala.

– Kukaan ei lähtenyt iloiten sotaan. Tällainen pieni kansa joutui aivan liian paljon suurvaltojen pelinappulaksi, Alamäki sanoo.

Tie vei Kuopion ja Viipurin kautta vahvistamaan linnoitusta Kuuterselälle Viipuri-Pietari-päätien seutuville. Tuolta Alamäki siirrettiin rintaman etulinjaan Laatokan rantamille. Alamäki kertoo, että hän on aina pitänyt elämänsä suurimpana onnena sitä, että tuossa paikassa ei käyty vihollisen kanssa minkäänlaisia taisteluita.

Sodasta palattuaan Alamäki oli täysi-ikäinen, ja vaikka hän pääsikin välttämään taistelut, jäivät sodan tapahtumat ahdistavina uniin. Niistä hän ei ole päässyt eroon vieläkään.

Kummallinen nykyaika

Kun Alamäki pohtii nykyistä elämäntilannettaan, kertoo hän Jyväskylässä asuvista tyttärenpojistaan, joiden kanssa hän on sähköpostinvaihdossa. Pojista nuorempi valmistui hiljattain ylioppilaaksi, ja teki sen jälkeen matkan New Yorkiin.

– Olen iloinen, että hän lukee paljon englanninkielistä tekstiä ja osaa puhuakin sitä, Alamäki hymyilee.

Alamäki sanoo, että hän ja hänen lapsenlapsensa ovat syntyneet täysin erilaisiin maailmoihin. Alamäen nuoruudessa suomalainen nuori ei voinut unelmoidakaan New Yorkin matkasta, saati opiskelusta.

– Maailma on sitten niin erilainen, ettei sitä arvaakaan, Alamäki miettii.

Alamäki löytää kotialbumistaan kuvan 15 vuoden takaa, jolloin hän oli täyttänyt 80 vuotta. Hän naurahtaa lukiessaan kuvan alta tekstin: ”Komiaa tuloo oltua, kun muistaa mistä on lähteny”.

Kysymykseen miltä nykyaika älylaitteineen tuntuu 95-vuotiaasta ei Alamäki osaa vastata muuta kuin, että nykyaika on kummallinen juttu. Sodassa miehet virittelivät rautalangasta lehmänkellon kera hälytysjärjestelmiä. Nyt koko maailman voi tavoittaa älypuhelimella. Sellaiseen Alamäki ei kuitenkaan halua koskea. Vanhanmallinen kännykkä riittää hänelle. Myös tietokone löytyy Kaukon ja Maila Alamäen perheestä.

– Nettiä käytän hyvin vähän, koska se on minun mielestäni niin tyhmä, etten suostu käyttämään sitä, Alamäki naurahtaa.

Tietokone sopiikin paremmin yhteyksien pitämiseen lapsenlasten kanssa sekä shakin pelaamiseen. Alamäellä on liuta palkintoja shakkikisoista, mutta hän kertoo, että nykyään on mukavampi pelata tietokonetta vastaan. Se kun ei aiheuta niinkään sydämentykytyksiä, kuten oikeita ihmisiä vastaan pelaaminen. Shakkia Alamäki pelasi 1950-luvulta lähtien Toijalan shakkikerhossa, joka oli tuolloin vastaperustettu.

Kirjoissa asuu viisaus

Alkujaan Kaukon Toijalaan toi 1950-luvulla kirjakauppa, jonka hän osti eläkkeelle jäävältä Helena Lahdensuulta. Tuolloin kirjoja myytiin vuonna 1903 perustetussa Lahdensuun tavaratalossa, joka sijaitsi nykyisen K-Marketin paikalla. Alamäki vei kirjakauppansa nykyiseen Akaan Seudun Osuuspankin taloon, ja piti sitä vuoteen 1981 asti.

– Kirjoja levisi paljon, ja paljon viisaita ihmisiä tuli. Paras tieto ja viisaus on tallennettu kirjoihin, Alamäki toteaa.

Hän itse on lukenut elämänsä aikana todella suuren määrän kirjoja, ja toivoo niistä tarttuneen viisautta häneen itseensäkin. Lukemisen Alamäki aloitti jo ennen kouluun menoa. Hän ei tiedä kuka hänet opetti lukemaan, mutta hän tietää lukeneensa Kalevalan jo ennen alakoulua.

Tämän päivän suurin murheenaihe Alamäelle on se, että hän ei voi lukea kirjoja. Hänen toinen silmänsä sokeutui pari vuotta sitten, ja yhdellä silmällä lukeminen on liian hankalaa. Lyhyitä tekstejä hän lukee suurennuslasin avulla.

Äänikirjojen maailmaan Alamäki ei ole vielä sukeltanut, koska hän toivoo, että näkö palautuisi vielä.

Nuoret teatterin pariin

Alamäki ei tunne itseään 95-vuotiaaksi. Hän on lapsenlapsiinsa yhteyksissä sähköpostin välityksellä ja pelaa tietokoneella shakkia.

Kun Alamäki miettii elämäänsä taaksepäin, ei hän voi olla toteamatta, että ”kylläpä aika rientää!”. Hän ei tunne itseään 95-vuotiaaksi, vaikka luvut niin sanovatkin.

– Olen aina ollut samanlainen, Alamäki sanoo.

Nuoremmilleen hän haluaisi antaa ohjeeksi olla tarttumatta alkoholiin tai huumausaineisiin.

Hyvien harrastusten pariin Alamäki sen sijaan kannustaa. Yksi sellainen oli hänelle itselleen harrastajateatteri Toijalan Näyttämön toiminnassa mukana oleminen aina 1950-luvulta lähtien. Aktiivisesta osallistumisestaan hänellä on muistona kaapin päällä Toijalan Näyttämön viiri.

– Teatteri onkin hyvä harrastus. Kannustaisin nuoria Toijalan Näyttämön toimintaan mukaan.

Alkujaan Toijalan Näyttämö oli nuorisoseuran teatteri ja hyvätasoinen sellainen. Alamäki muistelee, että jossain vaiheessa kilpailuihin osallistuessa muut alkoivat moittia Toijalan Näyttämöä siitä, että se oli liian ammattimainen.

Vielä jokin aika sitten Alamäki kävi katsomassa kaikki lähialueen teatteriesitykset, mutta aivan viimeisimpiä esityksiä hän ei ole ehtinyt katsomaan.

– Liekö ikä jo paina kuitenkin, Alamäki miettii.

Syntymäpäiväänsä Alamäki viettää toisaalla sukulaistensa seurassa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.